Olemme olleet ystäviä jo 25 vuoden ajan ja paljon on mahtunut noihin vuosiin. Sen verran harvinaista kuitenkin, ettei eripuraa ole syntynyt kuin ehkä kaksi kertaa ja niissäkin syy on ollut täysin minussa. Ystäväni on aina niin rauhallinen ja seesteinen, että se varmaan on tasoittanut minun temperamenttista luonnettani. Jo lapsesta asti meitä on monet ihmiset luulleet kaksosiksi, mikä on suuresti aina huvittanut ottaen huomioon, ettemme ole samannäköisiä. Ystäväni on mielestäni kaunein ihminen kenet olen koskaan tavannut.
Nyt on lievästi sanottuna haikeat tunnelmat, kun hän perheineen muuttaa maalle yli 500 kilometrin päähän. Eilen illalla hän oli kylässä tyttärineen ja täytyy myöntää, että hammasta purren kyyneliä pidätellen hei hein sanoin heidän lähtiessä. Olemmehan me vuosien varrella asuneet eri paikkakunnilla kaukana toisistamme, mutta silti tässä taas päättyi yksi ajanjakso.
Ilman ystäviä me kukaan emme olisi yksin mitään. Ystävät rikastuttavat elämää ja ovat elämän ilo ja onni. Tiedän, että me tulemme aina olemaan läheisiä välimatkasta huolimatta. Rakastan sinua ja perhettäsi suuresti <3
2 comments:
Kissat vähän hämillään :D
Vaaleanpunainen nenä vain näkyi verhon takaa :D
Post a Comment