Kissani ovat olleet luonani kohta neljä kuukautta ja tuntuu, ettei ole hetkeäkään, etteikö jompi kumpi tai molemmat ole ihan kyljessä kiinni. Juuri kun pääsin miettimästä, että ainoastaan suihkussa saan olla ihan rauhassa, mutta kappas kummaa, sekin loppui tänä aamuna. Olin menossa suihkuun ja eiköhän pieni karvapallo ovea raaputtanut ja pyysi päästä sisään. Kumman hyvin tähän kissaneitien seuraan on tottunut ja tuntuisi suorastaan oudolta, etteivätkö he olisi siinä lähellä. Sateisena syyspäivänä kelpaa kyllä karvapallojen ollakin kyljessä kiinni lämmittämässä. Alla olevat kuvat paljastavat, kuinka minua tarkkaillaan joka hetki ja kuinka kissat oikein parkkeeraavat läppärin viereen, eikä siitä hievahdetakaan, vaikka mami sattuisi hetkeksi menemään pois. Tietänevät kuitenkin, että kohta tulee takaisin, kun konettakaan ei suljettu.
 |
| Hyvä ettei pöydältä tiputa, kun niin laidalla ollaan! |
 |
| Mamin jaloissa pyöritään |
 |
| Keittiöaskareiden tarkkailua |
 |
| Lievää väsymystä ilmassa |
|
Eilen illalla kissat olivat taas oikein poseeraustuulella eikä haittanut ollenkaan vaikka mami räpsi kuvia kuvan perään. Tässä kuvauksen suloista satoa:
 |
| Pienet sisarukset |
 |
| Lopulta iski väsy |
Harmaata ja sateista syyspäivää lämmittämään myös tuli tänään postin tuoma kortti Berliinistä. Kiitokset Yökkipyökille ja kisut lähettävät kovasti terveisiä takaisin.
2 comments:
OMPA NE KASVANEET! :O Wou. Ihan selvästi! Ja ihania, tosi hyvin onnistuneita kuvia.
ONKO? Ite sitä ei vaan huomaa :D ainahan ne tietty säilyy mamin pikkuvauvoina ;)
Ja kiitos, kuvat onnistuu, kun kohde on hyvä :D
Post a Comment