Isänpäivänä

Näin isänpäivänä, kun ei ole enää isää, ketä juhlia muutakuin sytyttämällä kynttilä muistoksi, olen ollut kissojen kanssa ihan vain kotosalla ja nauttinut loppusyksyn rauhallisesta tunnelmasta. Tuntuu, että päivät lyhenee ihan silmissä ja on hetkessä pilkkopimeätä. Sen takia haluankin varsinkin jouluksi kotiin valkeaa ja hopeaa tuomaan edes hieman valoisuutta.

Aamiaiseksi nautin blinejä, kirjolohenmätiä, graavilohta ja jälkiuunileipää sekä jälkkäriksi puolukanmakuisia Brunbergin (meinasin kirjoittaa Runebergin, mutta sittenhän olisi jo hypättykin kevääseen) suukkoja. Kissat saivat myös maistaa pikkuriikkisen lohta ja mätiä ja varsinkin Milla-kissa olisi syönyt puolukkavaahtoa enemmänkin mitä annoin. Se on sellainen herkkusuu tuo Milla, että välillä pitää kontrolloida sen syömisiä, kun meinaa viedä Stellankin ruoat lautaselta.

Nyt jatkan illanviettoa iki-ihanan Tuulen viemää -elokuvan parissa, vaikka kyselinkin juuri ystävältä, että kiinnostaisiko häntä katsoa se tässä lähiaikoina. Toisaaltaan kunnon klassikon jaksaa aina katsoa useampaankin kertaan kuukauden aikana.