Monday, February 06, 2012

Till en speciell person!

Top secret! Ei muille! Lue vasta kotona! Älä näytä muille! Tuollaisia merkintöjä oli aikoinaan minun ja parhaan ystävättäreni välisen kirjeenvaihdon kirjekuoret kirjoitettu täyteen. Kamala paniikki ollut päällä, jos vaikka luokan pojat löytää tai näkee kirjeen. Meillä 80-luvulla ala-asteensa käynneillä oli hassu tapa olla kirjeenvaihdossa omien luokkakavereiden kanssa ja kirjeitä tuli vaihdeltua päivittäin.

Muutama viikko sitten tein kaappeihin suursiivousta ja löysin sieltä ison sinkkilaatikollisen kirjeitä, joista ensimmäinen oli kirjoitettu lokakuussa 1988. Siivotessa minulla ei ollut aikaa niihin sen kummemmin perehtyä, mutta eilen avasin tuon aarrearkun uudelleen ja välillä sai ihan vedet silmissä nauraa, miten hölmöjä sitä oikein on oltukaan (koska en todellakaan usko, että vastaavat minun lähettämät kirjeet on olleet tuon järkevämpiä :D). Kirjeistä kuvastuu ajankuva kivasti, kaikki nuo kamalat kasarineonvärit sekä tarroja oli liimailtu tosi ahkeraan joka paikkaan.

Vielä hassumpi juttu oli nuo "julisteet", mitä meillä oli tapana luokan tyttöjen kanssa toisillemme kirjoitella ja niitä pidettiin sitten oman huoneen seinällä. Niihin kirjoiteltiin lempileffojen nimiä, laulujen sanoja, runoja, mitä mieleen milloinkin pälkähti. Tuo viimeinen kuva on juuri sellainen "juliste". Piti vain hieman sitä sutata, koska siinä lukee henkilökohtaisiakin asioita, enkä nyt ihan kaikille niitä halua näyttää, mutta asian idea käy siitä ilmi :D

Kirjeiden joukossa on myös lukematon määrä kortteja. Löytyy syntymäpäivä-, nimipäivä-, ystävänpäiväkorttia jos jonkinlaista sekä huomattava määrä lomareissuilta tulleita kortteja. Ja korttejahan tietenkin tulee vielä nykyäänkin, että varmaan pitää joskus vielä uusi laatikkokin hankkia.

On kyllä aika uskomatonta, miten nuo kirjeet onkin säilyneet tallessa kaikissa muutoissa. Uskollisesti olen ne aina raahannut mukanani. Kiusasin tosin ystävää, että annan ne hänen tyttärelleen 15-vuotislahjaksi. Kummityttö voisi olla aika mielissään, kun äitinsä vanhoja höpötyksiä lukisi. Minulle ainakin tuli hyvä mieli, kun noita lueskelin.

2 comments:

Theresa said...

Hih, täällä syyllinen. Oikeesti ihanaa että olet jaksanut säilyttää näitä. Voi ei, toi käsiala.. Ja mä muistan tuon julisteen / kortin :).

R said...

Siellähän se syyllinen todella on :D Noista näkee muuten miten jännästi on käsiala vuosien varrella muuttunut :)