Muistan aina, kun ensimmäisen kerran pikkuiseni näin. Ne olivat vain alle viikon vanhoja ja oman Mirri-emonsa hyvässä hoivassa kasvatuskodissaan. Milla oli niin pieni rääpäle ja huusi ihan vimmatusti, kun pikkusenkin joutui kauemmasta emostaan. Ajattelin, että tuolle pikkurääpälle minä annan hyvän kodin. Stella näytti taas hyvin isopäiseltä johtuen sen kasvonaamiosta. Kummallakaan ei edes silmät olleet vielä auki.
Hetkeäkään en ole katunut päätöstäni ottaa samalla kertaa kaksi kissaa. Minullahan ei aiemmin ole ollut kissoja, ja luulin kauan aikaa, että olen allerginen, kunnes olin paljon tekemisissä kaverini kolmen kissan kanssa. Allergiaoireet pysyivät poissa ja näin kissakuume kasvoi kasvamistaan! Joulukuussa 2010 juttelin tuttavani kanssa, joka pitää kotiaan väliaikaisena hoitokotina Hesyn kissoille ja ohimennen mainitsin, että seuraavat pennut kun tulevat niin sieltä varaat minulle yhden. Kaksihan niitä lopulta mukaan sitten lähti ja se on ollut elämäni paras päätös.
Tässä ovat Milla ja Stella noin viiden päivän ikäisinä. Harmi, etten jännitykseltäni tuon kummoisempia kuvia älynnyt ottaa.
 |
| Milla |
 |
| Stella |
Tässä tytöt eilen availemassa lahjapakettejaan. Kätevästi ne osaavat repiä silkkipaperiin käärityt lelut auki. Harjoitusta tähän hommaan tosin tuli reippaasti jouluaattona.
Aamuisin kohtaan tämän ihanan näyn, kun kaksi pienokaista nukkuu makeasti vieressäni. Kuva eilisaamulta.
Nyt onkin aika mennä pehkuihin eikä tarvitse kahta kertaa synttärisankareita houkutella, kun perässä kömpivät vuoteeseen. Siihen on taas hyvä nukahtaa.
No comments:
Post a Comment