appelsiininsiemen

Täksi päiväksi olin suunnitellu vaikka ja mitä kotihommaa, mutta suunnitelmat meni ihan kokonaan uusiksi. Vissiinkin eilinen valvominen verotti sen verran, että nukuttiin kissojen kanssa yli kymmeneen asti. Siis kissatkin vain nukkuivat, eivätkä ollenkaan herätelleet mua niinkuin tavallisesti. Viihdyttävä spektaakkeli oli kyllä Lontoon olympialaisten avajaiset, että kannatti valvoa!

Totesin sitten aamukahvia ja hunajamuroja nauttiessani, että jos päivä on  pilvetön ja helteinen kuin tänään niin silloin on parasta olla ulkona, tai no parvekkeella, koko päivä ja käyttää joka sekunti hyödyksi auringossa lekotellen. Ei kannata päivää sisätiloissa oleskeluun tuhlata.

Sain kuin sainkin luettua vihdoin loppuun Kjell Westön Missä kuljimme kerran. Kauan tuo kirja olikin ollu mulla yöpöydällä keskeneräisenä. Kolme tuntia vierähti kuin siivillä tarinan temmatessa mukaansa ja niin vain sain lopulta ton päätökseen. Toivon myös, että siinä lekotellessa ois rusketustakin pikkuisen tullu. Aurinkovoidetta tuli tasaisin väliajoin lotrattua niin ainakaan iho ei oo palanu.

Milla-kissa nauttii suuresti hellepäivinä pihalla olosta, mutta Stella ei oikein viihdy porottavassa auringossa. Se nukkuikin sitten olkkarin ikkunalaudalla viileässä. Hetkeksi sekin tosin malttoi tulla säksättämään kimalaista, joka lenteli korkealla katossa.

Kirjan luettua ja vielä hetken lämmöstä nauttien, oli pakko kuitenkin yks suunniteltu asia tehdä. Huomenna kaveri tulee miehensä kanssa noutamaan pyökkisen vitriinin ja se oli pakko raivata tyhjäksi. Sopivasti silmämutikassa olin varannut viisi pahvilaatikkoa kirjoja varten ja juuri tuon verran ne tarvikin tilaa. Hyvä saada vihdoin päätös tuolle pyökinväriselle vitriinille. Oonkin tässä kesän miettiny maalaavani sen valkeaksi ja välillä luopunu ajatuksesta ja taas ollu maalaamassa. Nyt sitten pääsenkin suunnittelemaan millaisesta kaapista kirjat saa uuden kodin. Jotain ideoita on kyllä jo mielessä.