appelsiininsiemen

Päivä Hankoon oli täynnä naurua ja iloa. Ei edes se haitannu, että Tammisaaren jälkeen alkoi taivas olemaan pilviä täynnä. Oli jo sen verran puolen päivän jälkeen, että kaikki ihanat pienet putiikit olivat sulkeneet ovensa siltä lauantailta ja jäi vain haaveeksi jonkin kivan sisustusjutun löytäminen. Mentiinkin heti ensimmäiseksi vesitornin näköalatasanteelta kuikkaamaan, miltä Hanko näyttää yläilmoista .Musta/valkoinen kuva onkin kaverin ottama.

Hangon Casinolla piipahdettiin hetkeksi terassille istumaan ja nauttimaan merimaisemasta. Rannalla olevan juhannussalon kukkaset olivat jo ruskettuneet ja kuihtuneet. Niin se aika vain vierähtää, kun keskikesän juhlakin tuntuu jo kaukaiselta muistolta. Jätetäänköhän nuo kukat tuolleen ja vasta ensi juhannuksena vaihdetaan uusiin?

Rakastan noita suloisia, pastellinvärisiä puutaloja ja niitä olisi voinut kauemminkin katsella. Vaikka olikin heinäkuinen viikonloppu, tuntui, että oli todella vähän turisteja ja enimmäkseen varmaan paikallisia ihmisiä. Silmiinpistävää oli se, että kaikilla oli hyvin merihenkiset vaatteet. Vaikka Hanko onkin pieni kaupunki, niin jos tuonne olisin syntynyt niin en koskaan kyllä muuttaisi pois!

Itäsatamassa olisi voinut veneitä katsella vaikka loputtomiin. Oli ihana hengittää raikasta merituulta. Oi, kun joskus pääsisikin kunnon purjehdusreissulle!

Tuolla oli myös avoinna pieniä kojumaisia myymälöitä, josta jotain mukaan lähtikin.

Pakollinen pysähtyminen oli Hangon keksitalon kohdalla kotiin lähtiessä. Siellähän se Hangö kex seinässä niin iloisen leveästi hymyili. Kuvasi hyvin meidän päivän fiiliksiä. Ja ei muuten oltu ainoita, jotka sitä pysähtyi siihen kuvaamaan, että kai niitä muitakin turisteja oli sitten liikkeellä. Kovasti näytti heitäkin naurattavan.

At least I got to buy SOMETHING in Hanko. Kivat postikortit oli myynnissä vesitornin huipulla. Noista Hangon merikylpylä -julisteista on tehty myös tänä vuonna postimerkkejä nimeltä Visit Finland. Henri Lloydin topin ostin Itäsataman pikkuisesta myyntikojusta. On ollut mieluinen. Musta/valkoiset Hango kex -kortit lähtivät postin mukana vanhemmillemme.

Tästä reissusta tehdään vuosittainen perinne. Nähdään taas ensi vuonna, Hanko!