Eilisiltana saimme harvinaislaatuisen vieraan, ystävän Pohjois-Suomesta. Viimeksi ollaan nähty vissiinkin 3 vuotta sitten. Huh huh, kuinka aika menee nopeaan! Ja meni iltakin ihan turhan nopeaan. Tietäähän sen, että asiaa riitti puolin ja toisin ja välillä jopa päälle piti puhua, ettei olisi unohtanut mitä meinaa toiselle sanoa. Kissat olivat otettuja, kun saivat lahjaksi pari pussillista palloja ja hiiriä. Niillä sitten leikkiä rymisteltiinkin puoleen yöhön, jopa niin rajusti, että pari hiirtä meni yöksi kaappiin takavarikkoon "nukkumaan". Myös minä olin otettu kauniista anastasiakukkakimpusta. Sitä olen tänään vapaapäivän iloksi ihaillut.
On ihanaa nähdä ystävää pitkästä aikaa ja tosiystävän tunnistaa siitä, että ystävyys ei katkea, vaikkakin välimatka on pitkä ja harvoin nähdään. Nyt tosin on tarkoitus vielä ainakin kerran nähdä ennen marraskuun loppua. Kiitoksia mukavasta vierailusta rakas ystäväiseni.
No comments:
Post a Comment