appelsiininsiemen

Viikon ainokainen vapaapäivä meneillään, ja että osaa olla pimeä ja harmaa päivä. Päivän piristys oli  puhelinkeskustelu kummityttö Adeliinan, 4 v, kanssa, joka kertoi, ettei tiedä, onko unta vai totta, kun hän oli nähnyt, kuinka tonttuja juoksi pihalla vikkelillä jaloillaan ja häntä vähän ne tontut pelottaa. No, kyllähän niitä tonttuja näin joulun alla varmasti juokseekin pihalla.

Kumma kyllä aurinko on näyttäytynyt marraskuussakin ja vertailin hieman kuvia, mitkä olen ottanut eri päivinä ja huomaa selvän eron valossa. Leivoskynttilät olen vihdoin raaskinut ottaa käyttöön. Ne on tullut hankittua joskus useita vuosia sitten Krakovasta ja on jo ehkä aikakin käyttää ne pois.

Harmittaa ihan vietävästi tuo Pentikin Rondo-valaisin. Se oli maassa kaula katki yhtenä iltana, kun kotia tulin. Silloin pääsi väsyneenä itku. Nyt harmittaa kahta enemmän, kun teipillä sen korjasin ja kaula meni vinoon. Ehkä voisi vähän uudelleen sitä fiksailla. Syyllistä lampun putoamiseen ei kaukaa tarvitse etsiä vaan siinähän se makoilee kuin prinsessa konsanaan.

Ehkä tässä voisi alkaa tehdä jotain järkevää, vaikka joulukorttien askartelua valmistelemaan. Tai sitten päivän pimeys vie voiton ja kunhan vain olen tämän päivän ja kerään voimia loppuviikkoa varten.