Kiire yllätti

Miten aika voikaan rientää kuin lentäen? Vastahan olin pakkailemassa matkakassiani Pietaria varten ja nyt siitä matkasta on kulunut jo kaksi viikkoa. Aamulla tosin ajattelin, että viikko sitten olin siellä, mutta hetkinen, siitähän onkin jo kaksi viikkoa aikaa. Vaikka illat pimenee nopeammin tähän aikaan vuodesta niin minulla energia vain senkun kasvaa ja töihinkin saapuessa olen ollut kuin tuulispää, joka touhottaa joka suuntaan ja kaikki pitää saada tehtyä heti eikä viidestoista päivä. Kotona aikani on mennyt nettikirppistelyn parissa. Oi, sitä riemua, kun tavaraa on kannettu kassikaupalla taas ovesta ulos. Kaikki kauniitkin tavarat ovat saaneet kyytiä, jos en ole niille keksinyt mitään käyttöfunktiota ja ovat olleet vain turhaan tiellä. Nettikirppistely jatkuu vielä hetken ennenkuin jouluksi maltan rauhoittua.

Tänään kuitenkin ehdin viettää aikaa blondin ja kahden punapään seurassa sushin ja kiinalaisen buffetin merkeissä. Voi sitä riemastuttavaa naurua ja puheenpälpätystä, mitä nämä punapäät tarjosi, vaikka välillä piti hyssytelläkin. Nyt illalla olisi ollut juhlat tiedossa, mutta päätin passata ne ja viettää illan kotoillen kissojen kanssa ja digiboksin tallennuksia vähentäen. Olenkin menossa jo heinäkuun tallennuksissa, että ehkä mä joskus kaikki ne elokuvat sieltä saan katsottua.

Pietarin matkapostauksia kyseltiin eli coming soon, kunhan ehdin matkakuvien kimppuun. On ne jo koneella, mutta jääneet noiden kirppistelyjen jalkoihin. Reissusta onkin vaikka ja mitä kerrottavaa, kunhan vain pääsen vauhtiin.

Nyt tallennettujen leffojen pariin ja ehkä muutama jakso Nikitaa. Rentoa lauantai-iltaa kaikille!