Comfy Sunday

Sunnuntaisin herätään aina ilman herätyskelloa. Nukutaan niin pitkään kuin unta riittää. Tänään minun unta riitti jälleen kerran vähemmän kuin kissoilla. Makoilemaan ne jäivät vielä, kun minä nousin ylös aamukahvia valmistamaan. Eilen vaihdetut puhtaat valkoiset pellavalakanat tuntuvat houkuttelevan. Kyllä kissakin ymmärtää hyvän päälle.

Tänään oli hyvä päivä. Päivän fiilis oli juuri sitä, mitä olen pitkän aikaan kaivannut. Ensilumi satoi eilen ja tänään pikkuisen aurinko näyttäytyi pilvien seasta ja loi kunnon kevättalven tunnelmaa. Leipomisopetteluni on päässyt kunnolla vauhtiin. Nyt onnistuu jo kunnon pizzapohjan valmistus ja tänään tein ensimmäistä kertaa elämässäni foccacciaa. Miksihän olin kuvitellut, että se olisi muka haasteellista valmistaa? No ei ollut, ja tuli ihan sellaista kuin foccaccian kuuluukin olla. Pitää vain hillitä itsensä, etten syö kerralla koko pellillistä.

 Kuvia ottaessa en koskaan muista näitä gif-kuvien mahdollisuutta ja vasta koneelta selatessa hoksaan, että näistähän saisi liikkuvan versionkin. Siksi tahtoo olla aina nuo giffit kuin soutuveneessä oltaisiin.

Kissojen joulu

Kissojen joulu oli tänä vuonna hyvin erilainen niiden aikaisempiin verrattuna. Joulu meni niillä lepäillessä, nukkuessa ja vielä kerran lepäillessä. Tytöt varmaan nukkuivat yli 17 tuntia vuorokaudessa. Itsekkin tuli nukuttua aamuisin tavallista pitempään. Makeimmat unet saa, kun kietoo kätensä kissan ympärille ja tuntee sen lämmön ja pehmeyden ja kuulee vaimean kehräämisen, kun sitä korvan takaa rapsuttelee. Eihän siitä malttaisi vallan ollenkaan nousta ylös!

Paketteja en tehnyt tänä vuonna siksi, ettei liiaksi riehaannuta toisen toipilasaikana. Naapurista tulleen paketin nauhoilla ne sai kuitenkin leikkiä ja olivat mielissään jo siitäkin. Toki tytöt toimivat taas kalkkunan koemaistajina, kuten ennenkin. Ensimmäiset parhaat palat (suolattomasta) kalkkunasta kuuluvat aina noille pienille simasuille.

Pieni toipilas on jo hyvin toipunut. Eikös se ole terveen merkki, kun leikkiminenkin alkaa maistua? Sellaiset juoksurallit ollut parina iltana, että matot saa taas kyytiä. Pitäähän ne kahden viikon patoutuneet energiat sentään purkaa ulos.

Joulun hetkiä

Joulun pyhät meni leppoisasti kotoillen. Sen kummemmin en mitään erikoista laittanut, mitä nyt kyntteliköt ja kynttilöitä palamassa ja pienet kuusenoksat lasipurkissa tuomassa joulun tuoksua. Kaikki joulukoristeet, lukuunottamatta Pietarista kotiutunutta Pähkinänsärkijää, jäivät nätisti pakattuina odottamaan seuraavaa joulua, jolloin kunnon joulufiilis iskee. Jouluruokia kuitenkin nautin ja herkuttelin vähän juustoilla, mädillä, herkullisilla konvehdeilla. Mitään ruokaähkyä en kuitenkaan halunnut, että maltillisesti herkkuja punaviinin kanssa maistelin.

Eilen oli yhden työpäivän pyrähdys kirjamaailmassa ja hupsista, taas on kolme ruhtinaallista vapaapäivää. Yhden päivän tosin käyn tekemässä töitä vielä tänä vuonna ja sitten saakin taas päivän levähtää. Ei ihan rankaksi sentään mene tuo työnteko.

Kiire yllätti

Miten aika voikaan rientää kuin lentäen? Vastahan olin pakkailemassa matkakassiani Pietaria varten ja nyt siitä matkasta on kulunut jo kaksi viikkoa. Aamulla tosin ajattelin, että viikko sitten olin siellä, mutta hetkinen, siitähän onkin jo kaksi viikkoa aikaa. Vaikka illat pimenee nopeammin tähän aikaan vuodesta niin minulla energia vain senkun kasvaa ja töihinkin saapuessa olen ollut kuin tuulispää, joka touhottaa joka suuntaan ja kaikki pitää saada tehtyä heti eikä viidestoista päivä. Kotona aikani on mennyt nettikirppistelyn parissa. Oi, sitä riemua, kun tavaraa on kannettu kassikaupalla taas ovesta ulos. Kaikki kauniitkin tavarat ovat saaneet kyytiä, jos en ole niille keksinyt mitään käyttöfunktiota ja ovat olleet vain turhaan tiellä. Nettikirppistely jatkuu vielä hetken ennenkuin jouluksi maltan rauhoittua.

Tänään kuitenkin ehdin viettää aikaa blondin ja kahden punapään seurassa sushin ja kiinalaisen buffetin merkeissä. Voi sitä riemastuttavaa naurua ja puheenpälpätystä, mitä nämä punapäät tarjosi, vaikka välillä piti hyssytelläkin. Nyt illalla olisi ollut juhlat tiedossa, mutta päätin passata ne ja viettää illan kotoillen kissojen kanssa ja digiboksin tallennuksia vähentäen. Olenkin menossa jo heinäkuun tallennuksissa, että ehkä mä joskus kaikki ne elokuvat sieltä saan katsottua.

Pietarin matkapostauksia kyseltiin eli coming soon, kunhan ehdin matkakuvien kimppuun. On ne jo koneella, mutta jääneet noiden kirppistelyjen jalkoihin. Reissusta onkin vaikka ja mitä kerrottavaa, kunhan vain pääsen vauhtiin.

Nyt tallennettujen leffojen pariin ja ehkä muutama jakso Nikitaa. Rentoa lauantai-iltaa kaikille!

Syksyistä kotoilua

Vilkkaan kesän jälkeen on toisaaltaan kivakin, kun syksy on alkanut ja saa rennosti vaan kotoilla. Kiire saa jäädä työpaikalle, jossa säpinää kyllä riittää, mutta kotona pitää ottaa rennosti. Olen yrittänyt vapaapäivinä valmistaa mahdollisimman tavallisia kotiruokia, esim. lihapullia ja käyttänyt jonkin verran kanttarelleja ruoka-annoksissa. Nyt kun vielä kanttarelleja saa tuoreena ostettuna. Itse en metsään uskaltaudu enkä tosin tietäisikään täältä hyviä sieniapajia. Silloin tällöin lasi hyvää viiniä ja uusi lakka kynsiin. Olen myös katsonut maratoonina alusta alkaen vanhaa kotimaista sarjaa Metsolat. Mitä nostalgiaa siinä onkaan!

Paras ystäväni lähti puolen vuoden opiskeluvaihtoon Pietariin elokuun lopussa ja yhteyttä olemme kätevästi pitäneet skypen välityksellä. Helppo vaihtaa päivän kuulumiset iltaisin ja tuntuu, ettei kaveri olisikaan niin kaukana.
Harmaita hiuksia minulle on aiheuttanut viime aikoina viisumianomuksen täyttäminen. Pitkitän ja pitkitän sitä vissiin nyt ihan turhaa ja omaa aikaansaamattomuuttani (kamala sana!!) ja taisin äsken ihan turhaan ystävälleni tiuskaista skypessä. Toivottavasti hän tietää, etten minä tahallani vaan tuntee minut, ja tietää, että purin vain omaa kiukkuani. Marraskuun alussa siis pääsen käymään minilomalla Pietarissa ja innolla sitä jo odotan. Tosin näin viime yönä painajaista, että kamerani meni rikki ja lentokone putosi (vaikken ole lentämällä sinne menossakaan).

Vaikka nyt on viikonloppu vapaa niin silti minulla on yksi projekti kesken tässä, joka pitäisi tänään saada valmiiksi. Ei muutakuin sen kimppuun ja siitä sitten lisää, kunhan valmistuu. Sisustajakissat yrittävät tosin kovasti avustaa siinä projektissa, vaikka taitavat lähinnä vain häärätä omiaan.