Marmorialusta

Kiersin kirppiksiä ihan sillä silmällä, että nyt on löydyttävä marmoria ja siellähän se minua muutamalla eurolla odotti juustokuvullinen pyöreä marmorialusta. Mikä säkä! Olin niin onnellinen sitä kassalle kiikuttaessa ja heti löysi paikkansa olkkarin pöydältä.

Luvun alla on tällä kertaa Tori Spellingin viimeisimmät kuulumiset sekä lainakirja Grace.
Viikuna huumaa uutena tuoksuna.

pino

Nyt on vino pino selattavaa ja luettavaa. Hain nettikirppiksen kautta melkein puolenmetrin mittaisen kasan sisustuslehtiä kotia. Ilmaiseksi. Näistä riittää iloa pitkäksi aikaa.

Jälkimmäiset kuvat kertovat totuuden, kuinka aina on kuvausassistentti apulaisineen vilistää paikalla hääräämässä ja kovasti avustamassa.

Possupata on hautumassa liedellä, perunat kiehuu ja pitäisi vielä maalaushommiin alkaa. Siihen se tämä lauantai meneekin.

Happy Caturday!

Peace and harmony

Vaaterekki on hyvin harmoninen, kun siihen laittaa vaan muutaman lempivaatteen silmien iloksi. Tänään se on ollut kaikkea muuta kuin sitä. Siinä on riittänyt ruuhkaa ja jos jonkinlaista sakkia. Meni nimittäin vapaapäivästä muutama tunti siihen, että kuvasin kassillisen tarpeettomia rytkyjä nettikirppikseen. Vielä kun saisi energian ladata ne myyntiin ja laadittua myyntitekstitkin niihin. Vaatteita on kyllä kaikista työläintä myydä netissä eteenpäin. Tekisikin mieli käydä viskaamassa koko kassi uffin keräyslaatikkoon.

Harmaita printticollegepaitoja löytyy jo entuudestaan sen seitsemän, mutta en vaan voinut vastustaa tuota viimeisintä. Ei niitä koskaan liikaa ole. Musta pikkupussukka odottaa käyttöön pääsyä. Siihen on kätevä säilöä irtopikkutavara isossa laukussa.

Hei, huomenna on sitten jo maaliskuu. Silloin alkaa sitten kevät. Lopultakin.

Hay Loop ja uusi kantokassi

Makkari on kokenut tämän vuoden puolella kyllä aikamoisen ilmeen raikastumisen. Jokin aikaa sitten sinne pesiytyi myös Hay Loop -vaaterekki, jolle onkin ollut tarvetta pitkän aikaa. Hayn versiota en hankkinut sen takia, että se on niin in vaan yksinkertaisesti en vain löytänyt muuta vaaterekkiä, joka olisi ollut sopivan pieni, mutta siro. Olin vain totaalisen kyllästynyt puolipidettyjen vaatteiden epämääräisiin kasoihin.  Nyt ne roikkuvat nätisti rekissä. Hengarit on kesällä Saksasta Mujilta hankittuja.

Laukkuni saivat täydennystä mustavalkoisesta isosta by Malene Birgerin kassista. Käyttöönotto sillä näyttää pitkittyneen ja edelleen roikkuu hengarissa. Laukku on iso ja tilava, mutta kestävätköhän kantokahvat kuin hyvin painoa?

Kissat saivat aikamoisen shokkisunnuntain tänään. Ystäväni perheineen pistäytyi ohikulkumatkalla kylässä ja kissat lymysivät sängyn patjan alla sen aikaa. Eivät ole raukat tottuneet vilkkaisiin ja eläväisiin pieniin lapsiin niin pelottaahan se. Pitäisi heidän vissiin vähän useammin kyläillä välimatkasta huolimatta.

Muija kehyksissä

Miten voikaan tuo Marimekon Muija-kuosi olla niin ihastuttava! Ihan kuin kukkia ja kissantassunjälkiä sikin sokin siinä. Olen nyt pari kuukautta ihaillut sitä tiskipöydällä lautasliinojen muodossa. Kun näytti siltä, etten raaski ollenkaan käyttää niitä liinoja niin nappasin lopulta yhden kehyksiin. Ihan mahti-idea!

Lipaston päällä muuten tepsuttelee minun ensikenkäni ja kaapista löysin pienen kuoharipullon, jonka aion illalla kaataa kitaani.

Huomenna näen pitkästä aikaa nuoremman kummityttöni. Kovasti jännitin 6 vuotta sitten, että saako kummityttö ja -täti saman synttäripäivän, vaan peräkkäiset päivät tuli.

Sunnuntaisuunnitelmia

Että meillä on nukuttu hyvin sen jälkeen, kun vaihdoin huoneessa järjestystä! Taisi osua feng shuit aika kohdalleen. Kissat harrastaa tätä viikonloppuna (sekä arkipäivinä) aamuisin pitkään loikoilua nyt vieläkin enemmän kuin ennen. Tuolla ne tälläkin hetkellä loikoilevat ja välillä kuuluu suun napsaus, kun makeasti haukottelevat. Saanpahan itse istua rauhassa koneen äärellä kahvikupposen ja itseleivotun kääretorttupalan kanssa.

Vaikka on vapaa viikonloppu niin tuntuu, että hukkuu taas kaikkeen tekemiseen. Työhuoneen kaapit odottaa kunnon siivousta ja perkausta. Kunpa saisin itseäni niskasta kii, että kuvaisin ja sen jälkeen raahaisin ulkovarastoon kaikki kirppikselle menevät tavarat. Tänään. Mieluiten.

Havaitsin viikolla, että onpas harvinainen televisiovuosi pitkästä aikaa. En muista, milloin viimeksi olen seurannut fiktiivisiä sarjoja, saati, että tällä hetkellä tulee joka viikonpäivälle sarja, johon olen jäänyt koukkuun ja pahasti. The Walking Dead, Nikita, The Vampire Diaries, Revolution, Dallas, Under the Dome ja tänään vuorossa viime sunnuntaina ensijaksollaan mielenkiintoni herättänyt The Americans. Näiden lisäksi seuraan silmä tarkkana myös New Yorkin täydellisiä naisia. Ihan parasta tosi-teeveetä nämä Real housewives of jotakin. Kaikki tämä siis ottaen huomioon, että viimeiseen viiteen vuoteen olen katsonut vain dvd-boksilta vanhoja Miami Viceä ja Beverly Hills 90210 -sarjoja.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Muutostiloja

Pyöräytin makkarissa eräänä päivänä hieman huonekalujen paikkaa ja tuli ihan kuin eri huone. Kuvat on otettu ennen ja jälkeen samoista kuvakulmista. Kissatkin muka kovasti yrittivät apuna häärätä ja kova oli tarkistaminen urakan jälkeen, että kaikki on varmasti tuttuja entisiä tavaroita.

Tykätään kovasti tästä muutoksesta!

Buddha kylpee auringonvalossa

Eilen hurautettiin kaverin kanssa Ikeaan ja tuli hankittua tuikitarpeellinen porrasjakkara, joka roikkunut hankintalistalla iät ajat sekä muutamia näppäriä löytöjä. Illan ja tämän päivän ruokavalioon onkin sisältynyt yllättäen naapurimaan lihapullia, gräddsåsia ja lingonsyltia. Miksi noita kahta viimeistä tulee aina sanottua noilla ruotsalaisilla sanoilla, ei ikinä kermakastiketta ja puolukkahilloa, jos kyse on Ikeatuotteesta. Perunamuussin teen kuitenkin aina itse, koska teen maailman parasta muussia. Pakasteröstiperunoita tosin paketin noukin mukaan ja tänään mietin, että kaippa sitä pitää pian uudelleen käydä hakemassa niitä lisää.

Olen varmaan miljoona kertaa todennut, että meille ei kannata ostaa eläviä kukkia. Finnmarilta löysin aidon kukkien näköisiä hortensioita ja liljoja, jotka pääsivät koristamaan keväistä olkkaria Riihimäen vanhoihin keittiöpurkkeihin.

Ulkomailta joskus kotiutunut pieni buddha oli kauan kadoksissa ja luulin sen jo lopullisesti hukanneeni. Iloinen oli jälleennäkeminen, kun buddha tönöttikin tyynesti maustekaapin ylimmällä hyllyllä piilossa katseilta.

Uutena luettavana ja vinkkipajana toimii ihastuttavan Tori Spellingin juhlakirja CelebraTORI.

Jars

Haaveilen täydellisessä järjestyksessä olevista keittiökaapeista, joissa ruoka-aineet olisivat omissa kauniissa purkeissaan. Ei olisi niitä riemunkirjavia pusseja ja pahvilaatikoita, joista usein on vielä hankala ottaa tarvittavaa määrää. Ennestään kaapissani nökötti lahjaksi saatu yksinäinen vedenvihreä Iittalan Jars-purkki. Hankin sille seuraksi kolme muuta purnukkaa. Nekin saivat toissa iltana täytettä, kun sokeri, perunajauhot ja B-vitamiinit valloittivat ne. Näitä pienempiä purnukoita en enää aio haalia lisää, mutta niitä isoimpia kylläkin. Olivat vain tilapäisesti loppuneet, kun purnukkareissulla kävin.

Jostain näin, että noita purnukoita olisi ollut olemassa vieläkin isompia kuin mitä nyt on saatavilla. Jos jollakin on nurkissa ylimääräisenä sellainen niin saa tarjota minulle. Ostaisin mielelläni sen pois.

kodin sydän

Tässäpä vähän laajempaa perspektiiviä kotini sydämestä. Ja edelleenkin kuvat ovat ihan värikuvia. Olisipa makeeta löytää kirppikseltä sellainen kaakelinen/valurautainen pannunalus, jossa lukee "R:n keittiö on kodin <3". Noita oli kultaisella kasarilla kaikilla, meilläkin oli "äidin keittiö on kodin <3" -tekstillä. Silloin se tuntui minusta aika pöljältä, mutta sopisi vallan hyvin keittiööni ja toisihan se pieni punainen sydän siinä hieman väriäkin.

Keittiössä suosin, että tasoilla ei ole todellakaan ole mitään ylimääräistä, vaan tilaa ruoanlaittoon on reilusti. Ehkä joudun kuitenkin kaivamaan taas kaapista Soda stream-kapistuksen, vaikka minun yksilö ei mitenkään silmiä hivele. Alkaa vain tuntua turhalta taas kannella vissyvettä kaupasta kotia, kun hanastakin tulee vettä.

Asuntoa rakennettaessa ehdin tehdä muutoksia jonkin verran. Esimerkiksi vetimet vaihdoin. Nyt en enää valitsisi silti noita uudestaan. Kulmat on niissä terävät ja monesti epähuomiossa satuttaa sormenpäänsä niihin. Kadun myös sitä, että en älynnyt huomata vaihtaa alakaappeja vetolaatikkoihin. Ja entäs nuo nurkkakaapit! Voi huoh, miten turhat ja ärsyttävät käyttää! Yli kaiken vihaan tuota terästasoa tiskialtaan ympärillä. Miksi oi miksi, en tajunnut sitä poistattaa? Yläkerrassa on fiksumpaa porukkaa ja heillä on samaa materiaalia koko taso ja allas upotettuna. Näytti huomattavasti paremmalta. Lieden, liesituulettimen ja jääkaappi/pakastimen vaihdoin rosterisiin. Niistäkin kuitenkin voisin nurista, mutta niiden yleisilmeeseen olen kuitenkin tyytyväinen.

Eräs varmaan jokaisesta muusta kodista löytyvä kapine minulta puuttuu, omasta tahdostani. Ilmoitin, etten missään nimessä halua tiskikonetta (paikka sille kuitenkin on jätetty mahdollista asunnonmyyntiä ajatellen). Rakastan tiskata  käsin ja kun en ole koskaan käyttänyt konepesua astioille, sen näkee myös niiden kunnosta.

No joo, nyt vaikuttaa siltä, etten olisi ollenkaan tyytyväinen keittiööni ja kitisen vaan. Mutta olen minä loppujen lopuksi tyytyväinen. Keittiössä on mukava viettää aikaa ja valmistella erilaisia herkkuja. Odotan ensi viikolla Pietarista hetkeksi kotiutuvaa ystävääni ja hänelle valmistetaankin sitten herkullista pizzaa ja salaattia. Että odotas vaan vesi kielellä.

Kitchen details

Kun nyt olen viihtynyt tuolla keittiön puolella runsain mitoin niin kuvailin hieman yksityiskohtia keittiöstäni. Jääkaapin ovessa en yleensäkään tykkää mitään magneetteja roikutella, mutta poikkeuksen teki Eremitaasin museokaupasta hankittu kissakalenterimagneetti. Pysynpähän päivämääristä kärryillä, kun ne päivittäin siitä bongaan. Aiemmin säilytin kaapin oven sisäpuolella käsipyyhkeen, mutta Zara homesta tilattu mustavalkoinen Kitchen-pyyhe on liian kaunis piilotettavaksi kaappiin. Rumemmat astiapyyhkeet saavat edelleen majailla oven takana piilossa.

Jos nyt saisin uudelleen valita niin hoksaisin vaihtaa kaikkien alakaappien tilalle vetolaatikot. Onneksi niitä sentään muutama oli laitettu ja ne olenkin hyödyntänyt lautasten säilytyspaikaksi sekä kattiloille ja paistinpannuille. Onko kuitenkaan mitään epäkäytännöllisempää keittiössä kuin kaapit alatasossa. Niin vaikea niiden perältä kurkotella tavaroita. Ja onhan vielä tietenkin epäkäytännöllisempi nurkkakaappi, josta tavaroita kurkotellessa kissa pääsee aina livahtamaan kaappiin ja jää sinne möllöttämään.

Tykkään säilyttää tavarat siinä tilassa, mihin ne on tarkoitettukin. Aiemmin minulla oli aina keittokirjat muiden kirjojen joukossa ja keittiöpyyhkeet muiden pyyhkeiden kanssa. Nyt nuo on keittiökaappeihin sijoitettuina ja toimii paljon paremmin. Kummityttöni E asiasta viime vuonna mainitsikin, että eipä hänkään ole hoksannut, että keittiöpyyhkeet voisi olla siellä viikattuna. Miten te muut säilytätte keittiöpyyhkeitä? Vai suositteko mieluummin kertakäyttöisiä talouspapereita? Itse en ole koskaan ostanut rullan rullaa talouspaperia :D

Nykyinen liesi on ensimmäinen keraaminen liesi, jota olen käyttänyt. Tosin tilalle voisin ottaa milloin vain induktiolieden, mutta mitäpä sitä hyvää ainakaan nyt vaihtamaan.
Keraamisen lieden pinta on säilynyt tosi hyvänä, vaikka päivittäisessä käytössä ollutkin jo puolitoista vuotta. Yritänkin pitää sitä kuin kukkaa kämmenellä, että ei naarmuuntuisi.

Huvittava juttu sinänsä. Vain yksi ainoa näistä kuvista on muutettu mustavalkoiseksi, ettei olisi liiaksi pompannut silmille. Osaatteko yhtään arvata mikä kuva? :DD Välillä tuntuu kuin asuisi mustavalkoisessa elokuvassa. Työkaveri tuumasikin, että siksi sinä varmaan niitä mv-leffojakin aina katsot. Vielä en sentään ole telkkaristani säätänyt värejä pois.