hello sunshine, Good morning!

Olen ollut kaksi aamua ihan haltioissani. Mikä ihana tapa onkaan valmistaa tujut aamukahvit klassisella mutteripannulla! Kaapissa työttömänä olleet söpöt espressokupitkin pääsivät jälleen virkaansa toimittamaan. Aamulla auringonpaisteen herättäessä sekä kissojen tassujen hellään taputuksiin heräen oli ihana tunne köpötellä lieden ääreen ja pistää sumpit pannuun porisemaan. Pannun tilavuus on kolme espressokupillista eli juuri sopiva määrä yhdelle hengelle unen karistamiseen silmistä.

Aamiaiseksi (kuten eilen iltapalaksikin, slurps!) laitoin Meidän safkaa -ohjelmassa olleella maalaisleipä, kokojyväsinappi ja kermajuusto -yhdistelmällä uunileipiä. Ai, että ne oli hyviä! 

Pari tuntia tullut tässä taas hoideltua nettikirppishommeleita, mutta nyt suihkun kautta sitä ihanaa joutilaisuutta hetken harrastamaan.

Lomalukemisena on Scott Turow'n Identtiset. Vielä se ei ole kovin päässyt ottamaan otteeseen.

Hulluna pastaan

Voitteko uskoa, että tämä mattimyöhäinen kokeili vasta tammikuussa 2014 ensimmäistä kertaa suuren hypetyksen saanutta avokadopastaa? Ja nyt en muuta tee kuin ylistän sitä maasta taivaisiin kaikille ja joka paikassa, joka vain sattuu kuuntelemaan. Tästä pastasta ei vaan saa tarpeekseen.

Avokadopastan innoittamana tartuin myös pitkästä aikaa toiseen pasta-aiheiseen keittokirjaani, josta löytyy todella monipuolisia variaatioita tästä italiaisesta perusruoasta. Kaikista parasta näissä ohjeissa on, että mitään monimutkaisia ainesosia niihin ei tarvita. Jos kaapista löytyy oliiviöljyä, valkosipulia, tuoretta chiliä ja sitruunanmehua niin saa maistuvan annoksen aikaiseksi. Päätin myös, että tässä talossa tulee tästä lähtien aina olemaan parmesaanijuustopala kaapissa.

Haaveilen myös tuoreyrttitarhasta (tai no jos ainakin kolmea yrttiä olisi niin olisin onnellinen). Toinen kissa tykkää vissiin myös yhtä paljon yrteistä kuin minä ja sitä mukaa kun lehtipersiljaan kasvoi uusia nuppuja, eräs nimeltämainitsematon kävi napsaisemassa ne parempiin suihin. Tähän ongelmaan löysin ehkä ratkaisun Ikeasta. Tuo minikasvihuone kotiutuu meille vielä ennen kesää. Hintakin on sillä oikein kohdillaan. Mainittakoon nyt vielä, että jos vierekkäin on lehtipersiljaruukku ja herkullista kissanruohoa niin kumpi vie voiton?  Arvannette varmaan, että kissanruoho senkun rehoittaa ylipitkänä.

Jars

Haaveilen täydellisessä järjestyksessä olevista keittiökaapeista, joissa ruoka-aineet olisivat omissa kauniissa purkeissaan. Ei olisi niitä riemunkirjavia pusseja ja pahvilaatikoita, joista usein on vielä hankala ottaa tarvittavaa määrää. Ennestään kaapissani nökötti lahjaksi saatu yksinäinen vedenvihreä Iittalan Jars-purkki. Hankin sille seuraksi kolme muuta purnukkaa. Nekin saivat toissa iltana täytettä, kun sokeri, perunajauhot ja B-vitamiinit valloittivat ne. Näitä pienempiä purnukoita en enää aio haalia lisää, mutta niitä isoimpia kylläkin. Olivat vain tilapäisesti loppuneet, kun purnukkareissulla kävin.

Jostain näin, että noita purnukoita olisi ollut olemassa vieläkin isompia kuin mitä nyt on saatavilla. Jos jollakin on nurkissa ylimääräisenä sellainen niin saa tarjota minulle. Ostaisin mielelläni sen pois.

Homemade foccaccia

Ruoanlaitossa viskelen mausteita ja aineksia yleensä hyvin vapaalla kädellä, maistelen ja maustan lisää. Hieman yllätyksenä tuli, että leipomisessa kaikkea pitääkin laittaa hyvin tarkasti ohjeiden mukainen määrä. Ehkäpä tässä on se syy, miksi ennen olen epäonnistunut näissä yrityksissäni. Nyt kun olen kieli keskellä suuta mitannut ainekset tarkasti niin on alkanut hyviä tuloksia tulla.

Foccaccian valmistin seuraavasti:

Aluksi lietin 50 grammaa hiivaa kädenlämpöiseen veteen, johon lisäsin sen jälkeen suolan. Jauhomäärän otin valmiiksi eri kuppiin ja vähitellen sekoitin ne veteen samalla koko ajan toisella kädellä sekoittaen. Sen jälkeen lisäsin desin oliiviöljyä. Taikinasta tuli löysä ja irtosi kulhosta tosi hyvin. Valmiin taikinan levitin uunipellille leivinpaperin päälle ja kaadoin puoli desiä oliiviöljyä pinnalle, jonka tasoitin pullasudilla. Jaoin torttupyörällä (vai mikä se härveli onkaan nimeltään?) taikinan ruudukoksi ja annoin kohota noin 20 minuuttia.

Kohonneeseen taikinaan laitoin jokaiseen ruutuun oliivin. Minulla oli tosin oliivinpuute ja enemmänkin oliiveja olisin kaivannut pinnalle (seuraavalla kerralla sitten!). Ainoa asia, minkä tarkassa mitassa hieman lipsuin, oli merisuolarouheen pinnalle ripottelu. Ohje määräsi yhden teelusikallisen, minä laitoin suolarohmuna sitä varmaan triplamäärän. Vaihtoehtoisesti pinnalle voi laittaa myös aurinkokuivattuja tomaattipaloja, joita aion myös jatkossa testata.
Annoin koko komeuden paistua 200 asteessa reilun 25 minuuttia ja voilá, minulla olikin kuohkea foccaccia tarjolla ja kodissa leijui herkullinen vastapaistetun leivän tuoksu.

Muuten, parhaimmaksi reseptikirjaksi on muodostunut ruoka-alan ammattilaisille tarkoitettu Ruoanvalmistuksen taito. Sen kirjan ohjeilla ei voi epäonnistua. Suosittelenkin hyvää keittokirjaa etsiville tätä kirjaa. Sisältää myös kaikkea muuta nippelitietoa liittyen ruoanvalmistukseen.

Yhdeksän oliivia

Miten suunnatonta iloa onkaan tämä leipomisinnostukseni saanut aikaan! Ihana on aloittaa päivä kahvikupposella ja itseleivotulla foccacciapalalla. Leipä onnistui aivan yli odotusten (tuli jopa parempaa kuin ostosellaisesta!). Yksinäinen oliivinmöllykkä palan päällä näyttää rusinasilmältä. Seuraavalla kerralla laitan oliiviviipaleita runsaammin. Oliivin vähyys johtuu yksinkertaisesti siitä, että purkissa oli vain yhdeksän oliivia, joista osan jouduin vielä puolittaan saadakseni tusinan kasaan.

Onnistumisen iloa lisää ehkä vielä se, kun piti pikkuisen brassailla ja heti lisätä leivistä facebookkiin kuva tyyliin "Hei, katsokaa kaikki! Minäkin osaan leipoa!" ja siihen tullut ihmettelevä/hämmästelevä kommentti "tuohan näyttää ihan foccacciolta!" kertoo hieman, etten ole mikään leipurimestari Pulla ollut maineeltani. Ja monet, joiden tiedän omaavan hyvät leipurintaidot oli tykänneet kuvasta. Tuskin ne siitä ihan piruillessaankaan tykkäisi..

Crispy turkey nuggets

Jouluruoat tulee jo korvista ulos ja laatikkoruoat onkin onneksi jo syöty. Mietin, että miten saisi vielä loput kalkkunapaistista syötyä. Huomasin kaupassa tuollaisen Santa Maria valmispussin, jota ajattelin sitten kokeilla kalkkunasuikaleisiin. Sekoitin pussin sisällön oliiviöljyyn ja kuorrutin sillä viipaloidut kalkkunapalat.  Vartiksi uunipellille 225 asteeseen ja siinäpä mainiot kotitekoiset kalkkunanuggetit.

Rosollinjämät sain myös (melkein) käytettyä, kun sekoitin siihen murusteltua aurajuustoa. Sain muuten ennen joulua kaverilta houkuttelevan aurajuustopunajuurivuoan ohjeen, mutta jäi sitten tekemättä se täksi jouluksi ja olin kuitenkin ostanut sitä varten tuota aurajuustoa. Ensi jouluna sitten kokeilen sitä. Nuggetit dippasin vielä valkosipulikermaviiliin. Nam, oikein olivat maistuvia eikä mitenkään enää jouluruoka tullut niistä mieleen.

Sunnuntain kunniaksi katoin pöydän myös hieman astetta nätimmin. Lautasena oli Arabian Kokoa, aterimina Artik-sarjaa ja tarjoilukulhoina Arctica ja Savoie -sarjan kulhoja. Valkoisissa astioissa on kyllä se loistava homma, että kaikkia voi käyttää kaikkien kanssa!
Sain äidiltäni syksyllä neljä Timo Sarpanevan suunnittelemaa jalallista Festivo-lasia. Olimme aina olleet siinä uskossa, että nuo lasit,  mitkä on meillä olleet lapsuudestani asti, olisivat olleet Ultima Thulea, mutta kun sain samalla kertaa neljä Ultima Thule jalallista olut(?)lasia niin aloin tarkastelemaan, että eihän nämä olekaan yhtään samanlaiset. Kaikkitietävä Google onneksi osasi kertoa, että ovat todellakin sitten Festivoja, vaikka yhtäläisyyden havaitsinkin jo samaisia kynttilänjalkoja vertailemalla. Ovat muuten todella näppärät lasit ja hyvä pitää kädessä. Harmi, että valmistus on jo aikoja sitten lopetettu.
Ja lasissa on sitten taas sitä ihanaa ruotsalaista joulujuomaa eli julmustia.

Rapukekkerit

Eräänä elokuisena iltana vietimme ystävän kanssa leppoisia rapujuhlia kahdestaan. Mahat täyttyivät ravuista ja tillillä päällystetyistä paahtoleivistä, vaikka ne oli vain suunniteltu alkuruoaksi, joten pääruoka kanttarellipaistos teki jo aika tiukkaa. Aamun pikkutunneille asti pelasimme sitten eri pelejä. Erityisesti mieleeni on tuo Suomi-elokuva -peli, jonka ystäväkin onnistui kummasti kerran jopa voittamaan, heh. Sain myös tuliaisiksi ystävältä kukkakimpun pöydän kattausta piristämään. Tuntui mukavalta saada pitkästä aikaa kukkia. Kiva ele!

drinking and eating in Frankfurt

Walden
(Kleiner Hirschgraben 7)

Ensimmäisenä päivänä Frankfurtissa kävimme syömässä Waldenissa, jonka terassin ohi aiemmin kävelimme ja paikka houkutteli viihtyisyydellään. Teki kovasti mieli jotain raikasta salaattia ja sitä sainkin. Kanasalaatissa oli vesi- ja hunajamelonia, tummia viinirypäleitä, ituja ja tomaattia. Inkivääridippi oli ihanan kirpeää, mutta samalla raikasta ja sopi täydellisesti salaattiin. Jääkahvi raikasti ja virkisti muuten kuumana päivänä ja ystävä nautti lasin appfelweinia, joka kuulemma hänen makuunsa oli liian kirpeää. Ranskan jälkeen olimme jo niin tottuneita laskussa olevaan service compris lauseeseen, että tarjoilija saksalaisella röyhkeydellä, tosin ystävällisesti huomautti, miten olisi pieni tippi hänelle. Hups. Palvelu oli kyllä mukavaa, nopeaa ja ystävällistä, että tippinsä oli ansainnut.

Main Strand

Main Strand sijaitsee rannalla heti Eiserner stegin vieressä Sachsenhausenin puolella ja josta aukeaa jokinäkymä ja toisella puolella jokea siintää pilvenpiirtäjäsilhouetti. Aurinko paistoi lämpimästi, mutta isot puut (en tiedä, mitä puita olivat) loivat kivasti suojaisaa varjoa. Tunnelma oli välillä kuin tropiikissa.
Tästä paikasta voisikin sanoa, että kantapaikkamme Frankfurtissa. Jopa peräti kahtena iltana kävimme iltaa istumassa ja paikan atmosfääriä itseemme imemässä. Tarjoilijaneitokainenkin tunnisti toisena iltana meidät ja totesi, että varmasti olisi mukavaa siellä aikaa viettää, jos ei olisi töissä. Ensimmäisenä iltana keskityttiin vain nestemäistä nauttimaan, mutta toisena iltana teki mieli jo syödäkin hiukan. Otin couscous-salaatin falafelpyöryköillä ja grillatulla munakoisolla ja taas siinä oli tuota herkullista inkivääridippiä. Annos oli yllättävän iso ja maistui oikein hyvin. Juomista maistelin greipin sekä kaktus-viikunan makuisia limuviinoja (ei tainnut ihan siideriäkään olla), mutta suosikikseni nousi appfelwein Fantalla maustettuna.

Saksalaisen oluen makuun pääsin vasta viimeisenä iltana, kun vähän otettiin rennosti ja lähdettiin ex tempore tanssimaan. Löydettiin Nachtleben Frankfurt niminen klubi, jossa oli sattumalta kunnon Tanztrieb technobileet. Ystävällä oli synttärit reissun ekana päivänä niin saipa hänkin sitten kunnolla bailata ja juhlia, hih.

Maredo

Salaattilinjalla jatkettiin päivisin. Maredo on saksalainen pihviravintolaketju ja siellä söinkin grillattua kanaa (oli muuten oikein maukas ja hyvä kanapihvi!) salaattipedillä sekä lisänä otin ranskalaiset, kun teki mieli perunaa. Illalla sitten hyvällä omatunnolla mutustelinkin pitaleivän dönerkebabilla, jonka hain hotellin lähellä olevasta paikasta. Viimeksi olen Krakovassa maistanut yhtä hyvää kebabia.

Starbucks

Starbuckseja on Saksassakin joka kulmalla ja niistä haettiinkin ahkerasti aina eri juomia. Kesän uutuuksia(?) olivat nuo very berry hibiscus ja cool lime refreshers, jotka olivat todella raikkaita ja maustettu myös kevyesti kofeiinilla.
Onko muilla tapana huvittaa itseään ulkomailla, että miten oma nimi onkaan mukiin kirjoitettu? Vaikka oma nimeni on kansainvälinen niin silti se onnistuttiin kuulemaan esim. Greta. Kaverin nimi tuottaakin sitten usein hyvät naurut, ei ole tainnut kertaakaan mennä oikein.

La Casa del gelato

This is Italy all over again.. Paitsi vain kerran söin tällä reissulla jätskiä. Onneksi se oli just italialaista, pistaasinmakuisena tietty.

Stones

Last but not least, aamiaispaikkamme Stones. Koska emme halunneet hotellin aamiaista ostaa (olimme jostain kuulleet, että das ist nicht für Geld ) niin marssimme aamiaiselle lähellä olevaan kahvilaan. Crazy tuna sandwich extrajuustolla JA salamilla oli aivan suussa sulavaa, ihan on ikävä tuota leipää!

white, red and blue

Innostuin taas piiiitkästä aikaa viime lauantaina tekemään mansikkakakun (vai mansikkatorttukohan tämä on). Itse en siis osaa pätkääkään leipoa, tai ehkä osaisin, mutten jaksa, viitsi jne. Eli valmiilla torttupohjalla mentiin. Mansikoita, pensasmustikoita (ehdottomia suosikkejani näin kesäaikaan!), rahka-kermavaahtotäyte runsaalla määrällä vanilliinisokeria. Ystävää nauratti, kun kostutin kakkupohjan sitruunasoodalla.

Myös eräs kutsumaton vieras yritti kakkukesteille. Ei onnistu, kissaseni. Vaikka kuinka hyvältä se kermavaahto maistuisi sinunkin suussasi niin turhan epäterveellistä pikkukissalle.

Näitä kuvia katsoessani en olisi voinut parempaa päivää valita julkaisulle. Tänään Amerikka juhlii synttäreitään ja itsenäistymispäiväänsä. Raikkaita punaisia ja sinisiä marjoja täyteliäällä kermavaahdolla oleva kakku voisi vaikka tänään olla juhlapöydässä herkkueväänä. Amerikka on aina ollut lähellä sydäntäni. Happy 4th of July! <3

Muutenkin amerikkahenkistä ollut tämä minun herkuttelu tällä viikolla. Rakastan tuota pillikuvaa! Popcorneja ei voi kuvitellakaan ilman keltaista voita ja cheddarjuustoa. Niitä syödessä voin pitää oikein jäädä keltaisena sormiin. Olenkohan vähän höpsö?