hello sunshine, Good morning!

Olen ollut kaksi aamua ihan haltioissani. Mikä ihana tapa onkaan valmistaa tujut aamukahvit klassisella mutteripannulla! Kaapissa työttömänä olleet söpöt espressokupitkin pääsivät jälleen virkaansa toimittamaan. Aamulla auringonpaisteen herättäessä sekä kissojen tassujen hellään taputuksiin heräen oli ihana tunne köpötellä lieden ääreen ja pistää sumpit pannuun porisemaan. Pannun tilavuus on kolme espressokupillista eli juuri sopiva määrä yhdelle hengelle unen karistamiseen silmistä.

Aamiaiseksi (kuten eilen iltapalaksikin, slurps!) laitoin Meidän safkaa -ohjelmassa olleella maalaisleipä, kokojyväsinappi ja kermajuusto -yhdistelmällä uunileipiä. Ai, että ne oli hyviä! 

Pari tuntia tullut tässä taas hoideltua nettikirppishommeleita, mutta nyt suihkun kautta sitä ihanaa joutilaisuutta hetken harrastamaan.

Lomalukemisena on Scott Turow'n Identtiset. Vielä se ei ole kovin päässyt ottamaan otteeseen.

kodin sydän

Tässäpä vähän laajempaa perspektiiviä kotini sydämestä. Ja edelleenkin kuvat ovat ihan värikuvia. Olisipa makeeta löytää kirppikseltä sellainen kaakelinen/valurautainen pannunalus, jossa lukee "R:n keittiö on kodin <3". Noita oli kultaisella kasarilla kaikilla, meilläkin oli "äidin keittiö on kodin <3" -tekstillä. Silloin se tuntui minusta aika pöljältä, mutta sopisi vallan hyvin keittiööni ja toisihan se pieni punainen sydän siinä hieman väriäkin.

Keittiössä suosin, että tasoilla ei ole todellakaan ole mitään ylimääräistä, vaan tilaa ruoanlaittoon on reilusti. Ehkä joudun kuitenkin kaivamaan taas kaapista Soda stream-kapistuksen, vaikka minun yksilö ei mitenkään silmiä hivele. Alkaa vain tuntua turhalta taas kannella vissyvettä kaupasta kotia, kun hanastakin tulee vettä.

Asuntoa rakennettaessa ehdin tehdä muutoksia jonkin verran. Esimerkiksi vetimet vaihdoin. Nyt en enää valitsisi silti noita uudestaan. Kulmat on niissä terävät ja monesti epähuomiossa satuttaa sormenpäänsä niihin. Kadun myös sitä, että en älynnyt huomata vaihtaa alakaappeja vetolaatikkoihin. Ja entäs nuo nurkkakaapit! Voi huoh, miten turhat ja ärsyttävät käyttää! Yli kaiken vihaan tuota terästasoa tiskialtaan ympärillä. Miksi oi miksi, en tajunnut sitä poistattaa? Yläkerrassa on fiksumpaa porukkaa ja heillä on samaa materiaalia koko taso ja allas upotettuna. Näytti huomattavasti paremmalta. Lieden, liesituulettimen ja jääkaappi/pakastimen vaihdoin rosterisiin. Niistäkin kuitenkin voisin nurista, mutta niiden yleisilmeeseen olen kuitenkin tyytyväinen.

Eräs varmaan jokaisesta muusta kodista löytyvä kapine minulta puuttuu, omasta tahdostani. Ilmoitin, etten missään nimessä halua tiskikonetta (paikka sille kuitenkin on jätetty mahdollista asunnonmyyntiä ajatellen). Rakastan tiskata  käsin ja kun en ole koskaan käyttänyt konepesua astioille, sen näkee myös niiden kunnosta.

No joo, nyt vaikuttaa siltä, etten olisi ollenkaan tyytyväinen keittiööni ja kitisen vaan. Mutta olen minä loppujen lopuksi tyytyväinen. Keittiössä on mukava viettää aikaa ja valmistella erilaisia herkkuja. Odotan ensi viikolla Pietarista hetkeksi kotiutuvaa ystävääni ja hänelle valmistetaankin sitten herkullista pizzaa ja salaattia. Että odotas vaan vesi kielellä.

Kitchen details

Kun nyt olen viihtynyt tuolla keittiön puolella runsain mitoin niin kuvailin hieman yksityiskohtia keittiöstäni. Jääkaapin ovessa en yleensäkään tykkää mitään magneetteja roikutella, mutta poikkeuksen teki Eremitaasin museokaupasta hankittu kissakalenterimagneetti. Pysynpähän päivämääristä kärryillä, kun ne päivittäin siitä bongaan. Aiemmin säilytin kaapin oven sisäpuolella käsipyyhkeen, mutta Zara homesta tilattu mustavalkoinen Kitchen-pyyhe on liian kaunis piilotettavaksi kaappiin. Rumemmat astiapyyhkeet saavat edelleen majailla oven takana piilossa.

Jos nyt saisin uudelleen valita niin hoksaisin vaihtaa kaikkien alakaappien tilalle vetolaatikot. Onneksi niitä sentään muutama oli laitettu ja ne olenkin hyödyntänyt lautasten säilytyspaikaksi sekä kattiloille ja paistinpannuille. Onko kuitenkaan mitään epäkäytännöllisempää keittiössä kuin kaapit alatasossa. Niin vaikea niiden perältä kurkotella tavaroita. Ja onhan vielä tietenkin epäkäytännöllisempi nurkkakaappi, josta tavaroita kurkotellessa kissa pääsee aina livahtamaan kaappiin ja jää sinne möllöttämään.

Tykkään säilyttää tavarat siinä tilassa, mihin ne on tarkoitettukin. Aiemmin minulla oli aina keittokirjat muiden kirjojen joukossa ja keittiöpyyhkeet muiden pyyhkeiden kanssa. Nyt nuo on keittiökaappeihin sijoitettuina ja toimii paljon paremmin. Kummityttöni E asiasta viime vuonna mainitsikin, että eipä hänkään ole hoksannut, että keittiöpyyhkeet voisi olla siellä viikattuna. Miten te muut säilytätte keittiöpyyhkeitä? Vai suositteko mieluummin kertakäyttöisiä talouspapereita? Itse en ole koskaan ostanut rullan rullaa talouspaperia :D

Nykyinen liesi on ensimmäinen keraaminen liesi, jota olen käyttänyt. Tosin tilalle voisin ottaa milloin vain induktiolieden, mutta mitäpä sitä hyvää ainakaan nyt vaihtamaan.
Keraamisen lieden pinta on säilynyt tosi hyvänä, vaikka päivittäisessä käytössä ollutkin jo puolitoista vuotta. Yritänkin pitää sitä kuin kukkaa kämmenellä, että ei naarmuuntuisi.

Huvittava juttu sinänsä. Vain yksi ainoa näistä kuvista on muutettu mustavalkoiseksi, ettei olisi liiaksi pompannut silmille. Osaatteko yhtään arvata mikä kuva? :DD Välillä tuntuu kuin asuisi mustavalkoisessa elokuvassa. Työkaveri tuumasikin, että siksi sinä varmaan niitä mv-leffojakin aina katsot. Vielä en sentään ole telkkaristani säätänyt värejä pois.