hello sunshine, Good morning!

Olen ollut kaksi aamua ihan haltioissani. Mikä ihana tapa onkaan valmistaa tujut aamukahvit klassisella mutteripannulla! Kaapissa työttömänä olleet söpöt espressokupitkin pääsivät jälleen virkaansa toimittamaan. Aamulla auringonpaisteen herättäessä sekä kissojen tassujen hellään taputuksiin heräen oli ihana tunne köpötellä lieden ääreen ja pistää sumpit pannuun porisemaan. Pannun tilavuus on kolme espressokupillista eli juuri sopiva määrä yhdelle hengelle unen karistamiseen silmistä.

Aamiaiseksi (kuten eilen iltapalaksikin, slurps!) laitoin Meidän safkaa -ohjelmassa olleella maalaisleipä, kokojyväsinappi ja kermajuusto -yhdistelmällä uunileipiä. Ai, että ne oli hyviä! 

Pari tuntia tullut tässä taas hoideltua nettikirppishommeleita, mutta nyt suihkun kautta sitä ihanaa joutilaisuutta hetken harrastamaan.

Lomalukemisena on Scott Turow'n Identtiset. Vielä se ei ole kovin päässyt ottamaan otteeseen.

Hulluna pastaan

Voitteko uskoa, että tämä mattimyöhäinen kokeili vasta tammikuussa 2014 ensimmäistä kertaa suuren hypetyksen saanutta avokadopastaa? Ja nyt en muuta tee kuin ylistän sitä maasta taivaisiin kaikille ja joka paikassa, joka vain sattuu kuuntelemaan. Tästä pastasta ei vaan saa tarpeekseen.

Avokadopastan innoittamana tartuin myös pitkästä aikaa toiseen pasta-aiheiseen keittokirjaani, josta löytyy todella monipuolisia variaatioita tästä italiaisesta perusruoasta. Kaikista parasta näissä ohjeissa on, että mitään monimutkaisia ainesosia niihin ei tarvita. Jos kaapista löytyy oliiviöljyä, valkosipulia, tuoretta chiliä ja sitruunanmehua niin saa maistuvan annoksen aikaiseksi. Päätin myös, että tässä talossa tulee tästä lähtien aina olemaan parmesaanijuustopala kaapissa.

Haaveilen myös tuoreyrttitarhasta (tai no jos ainakin kolmea yrttiä olisi niin olisin onnellinen). Toinen kissa tykkää vissiin myös yhtä paljon yrteistä kuin minä ja sitä mukaa kun lehtipersiljaan kasvoi uusia nuppuja, eräs nimeltämainitsematon kävi napsaisemassa ne parempiin suihin. Tähän ongelmaan löysin ehkä ratkaisun Ikeasta. Tuo minikasvihuone kotiutuu meille vielä ennen kesää. Hintakin on sillä oikein kohdillaan. Mainittakoon nyt vielä, että jos vierekkäin on lehtipersiljaruukku ja herkullista kissanruohoa niin kumpi vie voiton?  Arvannette varmaan, että kissanruoho senkun rehoittaa ylipitkänä.

Homemade foccaccia

Ruoanlaitossa viskelen mausteita ja aineksia yleensä hyvin vapaalla kädellä, maistelen ja maustan lisää. Hieman yllätyksenä tuli, että leipomisessa kaikkea pitääkin laittaa hyvin tarkasti ohjeiden mukainen määrä. Ehkäpä tässä on se syy, miksi ennen olen epäonnistunut näissä yrityksissäni. Nyt kun olen kieli keskellä suuta mitannut ainekset tarkasti niin on alkanut hyviä tuloksia tulla.

Foccaccian valmistin seuraavasti:

Aluksi lietin 50 grammaa hiivaa kädenlämpöiseen veteen, johon lisäsin sen jälkeen suolan. Jauhomäärän otin valmiiksi eri kuppiin ja vähitellen sekoitin ne veteen samalla koko ajan toisella kädellä sekoittaen. Sen jälkeen lisäsin desin oliiviöljyä. Taikinasta tuli löysä ja irtosi kulhosta tosi hyvin. Valmiin taikinan levitin uunipellille leivinpaperin päälle ja kaadoin puoli desiä oliiviöljyä pinnalle, jonka tasoitin pullasudilla. Jaoin torttupyörällä (vai mikä se härveli onkaan nimeltään?) taikinan ruudukoksi ja annoin kohota noin 20 minuuttia.

Kohonneeseen taikinaan laitoin jokaiseen ruutuun oliivin. Minulla oli tosin oliivinpuute ja enemmänkin oliiveja olisin kaivannut pinnalle (seuraavalla kerralla sitten!). Ainoa asia, minkä tarkassa mitassa hieman lipsuin, oli merisuolarouheen pinnalle ripottelu. Ohje määräsi yhden teelusikallisen, minä laitoin suolarohmuna sitä varmaan triplamäärän. Vaihtoehtoisesti pinnalle voi laittaa myös aurinkokuivattuja tomaattipaloja, joita aion myös jatkossa testata.
Annoin koko komeuden paistua 200 asteessa reilun 25 minuuttia ja voilá, minulla olikin kuohkea foccaccia tarjolla ja kodissa leijui herkullinen vastapaistetun leivän tuoksu.

Muuten, parhaimmaksi reseptikirjaksi on muodostunut ruoka-alan ammattilaisille tarkoitettu Ruoanvalmistuksen taito. Sen kirjan ohjeilla ei voi epäonnistua. Suosittelenkin hyvää keittokirjaa etsiville tätä kirjaa. Sisältää myös kaikkea muuta nippelitietoa liittyen ruoanvalmistukseen.

Yhdeksän oliivia

Miten suunnatonta iloa onkaan tämä leipomisinnostukseni saanut aikaan! Ihana on aloittaa päivä kahvikupposella ja itseleivotulla foccacciapalalla. Leipä onnistui aivan yli odotusten (tuli jopa parempaa kuin ostosellaisesta!). Yksinäinen oliivinmöllykkä palan päällä näyttää rusinasilmältä. Seuraavalla kerralla laitan oliiviviipaleita runsaammin. Oliivin vähyys johtuu yksinkertaisesti siitä, että purkissa oli vain yhdeksän oliivia, joista osan jouduin vielä puolittaan saadakseni tusinan kasaan.

Onnistumisen iloa lisää ehkä vielä se, kun piti pikkuisen brassailla ja heti lisätä leivistä facebookkiin kuva tyyliin "Hei, katsokaa kaikki! Minäkin osaan leipoa!" ja siihen tullut ihmettelevä/hämmästelevä kommentti "tuohan näyttää ihan foccacciolta!" kertoo hieman, etten ole mikään leipurimestari Pulla ollut maineeltani. Ja monet, joiden tiedän omaavan hyvät leipurintaidot oli tykänneet kuvasta. Tuskin ne siitä ihan piruillessaankaan tykkäisi..

Crispy turkey nuggets

Jouluruoat tulee jo korvista ulos ja laatikkoruoat onkin onneksi jo syöty. Mietin, että miten saisi vielä loput kalkkunapaistista syötyä. Huomasin kaupassa tuollaisen Santa Maria valmispussin, jota ajattelin sitten kokeilla kalkkunasuikaleisiin. Sekoitin pussin sisällön oliiviöljyyn ja kuorrutin sillä viipaloidut kalkkunapalat.  Vartiksi uunipellille 225 asteeseen ja siinäpä mainiot kotitekoiset kalkkunanuggetit.

Rosollinjämät sain myös (melkein) käytettyä, kun sekoitin siihen murusteltua aurajuustoa. Sain muuten ennen joulua kaverilta houkuttelevan aurajuustopunajuurivuoan ohjeen, mutta jäi sitten tekemättä se täksi jouluksi ja olin kuitenkin ostanut sitä varten tuota aurajuustoa. Ensi jouluna sitten kokeilen sitä. Nuggetit dippasin vielä valkosipulikermaviiliin. Nam, oikein olivat maistuvia eikä mitenkään enää jouluruoka tullut niistä mieleen.

Sunnuntain kunniaksi katoin pöydän myös hieman astetta nätimmin. Lautasena oli Arabian Kokoa, aterimina Artik-sarjaa ja tarjoilukulhoina Arctica ja Savoie -sarjan kulhoja. Valkoisissa astioissa on kyllä se loistava homma, että kaikkia voi käyttää kaikkien kanssa!
Sain äidiltäni syksyllä neljä Timo Sarpanevan suunnittelemaa jalallista Festivo-lasia. Olimme aina olleet siinä uskossa, että nuo lasit,  mitkä on meillä olleet lapsuudestani asti, olisivat olleet Ultima Thulea, mutta kun sain samalla kertaa neljä Ultima Thule jalallista olut(?)lasia niin aloin tarkastelemaan, että eihän nämä olekaan yhtään samanlaiset. Kaikkitietävä Google onneksi osasi kertoa, että ovat todellakin sitten Festivoja, vaikka yhtäläisyyden havaitsinkin jo samaisia kynttilänjalkoja vertailemalla. Ovat muuten todella näppärät lasit ja hyvä pitää kädessä. Harmi, että valmistus on jo aikoja sitten lopetettu.
Ja lasissa on sitten taas sitä ihanaa ruotsalaista joulujuomaa eli julmustia.

Itsenäisyyspäivänä

Itsenäisyyspäivä sujui minulla ja kissoilla tunnelmallisesti kotoillessa. Ei ollut kiire minnekään ja nautimme vain omasta rauhastamme. Pieni muotoiset kattaukset tein uudelle sohvapöydälleni ja avasin kaapissa jo pari vuotta olleen Pommeryn Pop Earth -pullon. Oli hyvää, vaikkakin tuntui, että yhdelle aivan liikaa. Yömyöhään valvoinkin ja katselin hyviä elokuvia. Itsenäisyyspäivän vastaanottoa katselin vain ajoittain, kun totesin, että puvut näen kyllä lehdistäkin. Loppuillan mielialaa latisti ikävät uutiskuvat mellakoinnista Tampereella. Kuinka kehtaavatkin! Kyllä tämän itsenäisyyden pitäisi olla meille jokaiselle suomalaiselle arvokas asia eikä sortua moukkamaisuuksiin.

Joulumieltä ajattelin tänään hieman metsästellä paistamalla joulutorttuja. Ehkä voisin muutaman joulukoristeenkin kaivaa kaapista kynttelikköjen seuraksi. Eilen tuli muuten kunnon ensilumikin tänne etelään. Tosin itse toivon sen sulavan pian pois, vaikka maisema onkin kuin joulukortista.

Syksyistä kotoilua

Vilkkaan kesän jälkeen on toisaaltaan kivakin, kun syksy on alkanut ja saa rennosti vaan kotoilla. Kiire saa jäädä työpaikalle, jossa säpinää kyllä riittää, mutta kotona pitää ottaa rennosti. Olen yrittänyt vapaapäivinä valmistaa mahdollisimman tavallisia kotiruokia, esim. lihapullia ja käyttänyt jonkin verran kanttarelleja ruoka-annoksissa. Nyt kun vielä kanttarelleja saa tuoreena ostettuna. Itse en metsään uskaltaudu enkä tosin tietäisikään täältä hyviä sieniapajia. Silloin tällöin lasi hyvää viiniä ja uusi lakka kynsiin. Olen myös katsonut maratoonina alusta alkaen vanhaa kotimaista sarjaa Metsolat. Mitä nostalgiaa siinä onkaan!

Paras ystäväni lähti puolen vuoden opiskeluvaihtoon Pietariin elokuun lopussa ja yhteyttä olemme kätevästi pitäneet skypen välityksellä. Helppo vaihtaa päivän kuulumiset iltaisin ja tuntuu, ettei kaveri olisikaan niin kaukana.
Harmaita hiuksia minulle on aiheuttanut viime aikoina viisumianomuksen täyttäminen. Pitkitän ja pitkitän sitä vissiin nyt ihan turhaa ja omaa aikaansaamattomuuttani (kamala sana!!) ja taisin äsken ihan turhaan ystävälleni tiuskaista skypessä. Toivottavasti hän tietää, etten minä tahallani vaan tuntee minut, ja tietää, että purin vain omaa kiukkuani. Marraskuun alussa siis pääsen käymään minilomalla Pietarissa ja innolla sitä jo odotan. Tosin näin viime yönä painajaista, että kamerani meni rikki ja lentokone putosi (vaikken ole lentämällä sinne menossakaan).

Vaikka nyt on viikonloppu vapaa niin silti minulla on yksi projekti kesken tässä, joka pitäisi tänään saada valmiiksi. Ei muutakuin sen kimppuun ja siitä sitten lisää, kunhan valmistuu. Sisustajakissat yrittävät tosin kovasti avustaa siinä projektissa, vaikka taitavat lähinnä vain häärätä omiaan.

Rapukekkerit

Eräänä elokuisena iltana vietimme ystävän kanssa leppoisia rapujuhlia kahdestaan. Mahat täyttyivät ravuista ja tillillä päällystetyistä paahtoleivistä, vaikka ne oli vain suunniteltu alkuruoaksi, joten pääruoka kanttarellipaistos teki jo aika tiukkaa. Aamun pikkutunneille asti pelasimme sitten eri pelejä. Erityisesti mieleeni on tuo Suomi-elokuva -peli, jonka ystäväkin onnistui kummasti kerran jopa voittamaan, heh. Sain myös tuliaisiksi ystävältä kukkakimpun pöydän kattausta piristämään. Tuntui mukavalta saada pitkästä aikaa kukkia. Kiva ele!

white, red and blue

Innostuin taas piiiitkästä aikaa viime lauantaina tekemään mansikkakakun (vai mansikkatorttukohan tämä on). Itse en siis osaa pätkääkään leipoa, tai ehkä osaisin, mutten jaksa, viitsi jne. Eli valmiilla torttupohjalla mentiin. Mansikoita, pensasmustikoita (ehdottomia suosikkejani näin kesäaikaan!), rahka-kermavaahtotäyte runsaalla määrällä vanilliinisokeria. Ystävää nauratti, kun kostutin kakkupohjan sitruunasoodalla.

Myös eräs kutsumaton vieras yritti kakkukesteille. Ei onnistu, kissaseni. Vaikka kuinka hyvältä se kermavaahto maistuisi sinunkin suussasi niin turhan epäterveellistä pikkukissalle.

Näitä kuvia katsoessani en olisi voinut parempaa päivää valita julkaisulle. Tänään Amerikka juhlii synttäreitään ja itsenäistymispäiväänsä. Raikkaita punaisia ja sinisiä marjoja täyteliäällä kermavaahdolla oleva kakku voisi vaikka tänään olla juhlapöydässä herkkueväänä. Amerikka on aina ollut lähellä sydäntäni. Happy 4th of July! <3

Muutenkin amerikkahenkistä ollut tämä minun herkuttelu tällä viikolla. Rakastan tuota pillikuvaa! Popcorneja ei voi kuvitellakaan ilman keltaista voita ja cheddarjuustoa. Niitä syödessä voin pitää oikein jäädä keltaisena sormiin. Olenkohan vähän höpsö?

spicy and delicious

Itsetehty guacamole on ihan parasta. Aina ennen nappasin kaupasta valmiin purkin. Viime kerralla aloin tarkemmin lukemaan, mitä se sisältääkään. Alle 10% avokadoa, ja siis se on olevinaan avokadotahnaa?! Hain sitten netistä eri ohjeita tälle maistuvalle tahnalle ja yhdistelin niitä. Aina kaikki reseptit kummasti muokkaantuu itselle sopiviksi. Minun guacamole koostui näistä:

2 (syöntikypsää) avokadoa
1 tomaatti
1 lime
tuoretta korianteria
vihreitä jalapenoja (olisin käyttänyt punaista chiliä, mutta tämä purkki oli jo kaapissa valmiina)

mausteeksi mustapippuria ja suolaa

Pilkoin tomaatin ja jalapenot pieniksi. Toisen avokadon sekoitin mössöksi limenmehun ja jalapenojen kanssa. Jalapenojen määrällä tähän saa potkua niin kuin se parhaiten omassa suussa maistuu. Itse laitoin 6 palaa. Toisen avokadon pilkoin isommiksi paloiksi ja sekoitin tahnaan tomaatin ja korianterin kanssa. Sitten vain dipataan nachojen kanssa.

Jauhelihatäytteiset quesadillat yksinkertaisella tavalla:

tortillapohjia tasaluvullinen määrä
jauhelihaa
mozzarellaraastetta
tulista salsakastiketta
jalapenoja
chilimaustetta, mustapippuria, suolaa

Aluksi paistoin jauhelihan ja maustoin sen tulisesti. Mausteenahan voi käyttää ihan mistä itse pitää eniten. Pilkoin jalapenot hieman pienemmiksi. Täytin toisen tortillapohjan pizzan tapaan. Levitin salsakastikkeen tasaisesti, ripottelin jauhelihan, jalapenopalat ja juustoraasteen sen päälle. Laitoin toisen tortillapohjan kanneksi päälle.
Pannulla näitä paistetaan keskimiedolla lämmöllä molemmilta puolin noin viitisen minuttia lautasen alla. Näin ne painuvat littanoiksi ja kuori muuttuu tosi rapeaksi. Varovasti kannattaa lautanen nostaa aina kääntökertojen välillä pois, se on tulisen kuuma!

Valmiit quesadillat halkaisen neljään osaan ja dig in while they're hot.