Kolme

Eilinen oli merkittävä päivä. Rakkaat pikkuvauvani täyttivät jo kolme vuotta. Koska kissanruokakanapateekakku kolmoskynttilöineen ei ehkä ole maailman herkullisimman näköinen näin meidän ihmisten vinkkelistä katsottunu, niin nappasin kuvan vain pelkästä kynttilästä ja kauniista kukista, jotka kissojen ystävä toi tytöille. Kummallinen tulppaanilajike, mutta ei kiinnosta kissoja sitten pätkääkään. Kerran käyty nuuhkaisemassa ja that's it.
Meillä siis juhlittiin oikein kunnolla. Mamikin ystävineen herkutteli keitetyillä sinisimpukoilla, itse tehdyllä kasvissosekeitolla sekä jälkkärinä niitä herkullisia bebeleivoksia, mistä riittää vielä perjantainakin vieraalle. Ei sentään meidän ihmisten tarvinnut pitkin hampain kissojen kanapateeta yrittää napostella.
Lahjahiiret saivat illalla tyttöihin vipinää. Aikansa niitä viskeltyään, ne olivatkin ihan naattipuhki ja pötköttivät sohvalla reporankoina, mutta aina niin tyytyväisinä.

Sunnuntaisuunnitelmia

Että meillä on nukuttu hyvin sen jälkeen, kun vaihdoin huoneessa järjestystä! Taisi osua feng shuit aika kohdalleen. Kissat harrastaa tätä viikonloppuna (sekä arkipäivinä) aamuisin pitkään loikoilua nyt vieläkin enemmän kuin ennen. Tuolla ne tälläkin hetkellä loikoilevat ja välillä kuuluu suun napsaus, kun makeasti haukottelevat. Saanpahan itse istua rauhassa koneen äärellä kahvikupposen ja itseleivotun kääretorttupalan kanssa.

Vaikka on vapaa viikonloppu niin tuntuu, että hukkuu taas kaikkeen tekemiseen. Työhuoneen kaapit odottaa kunnon siivousta ja perkausta. Kunpa saisin itseäni niskasta kii, että kuvaisin ja sen jälkeen raahaisin ulkovarastoon kaikki kirppikselle menevät tavarat. Tänään. Mieluiten.

Havaitsin viikolla, että onpas harvinainen televisiovuosi pitkästä aikaa. En muista, milloin viimeksi olen seurannut fiktiivisiä sarjoja, saati, että tällä hetkellä tulee joka viikonpäivälle sarja, johon olen jäänyt koukkuun ja pahasti. The Walking Dead, Nikita, The Vampire Diaries, Revolution, Dallas, Under the Dome ja tänään vuorossa viime sunnuntaina ensijaksollaan mielenkiintoni herättänyt The Americans. Näiden lisäksi seuraan silmä tarkkana myös New Yorkin täydellisiä naisia. Ihan parasta tosi-teeveetä nämä Real housewives of jotakin. Kaikki tämä siis ottaen huomioon, että viimeiseen viiteen vuoteen olen katsonut vain dvd-boksilta vanhoja Miami Viceä ja Beverly Hills 90210 -sarjoja.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Hulluna pastaan

Voitteko uskoa, että tämä mattimyöhäinen kokeili vasta tammikuussa 2014 ensimmäistä kertaa suuren hypetyksen saanutta avokadopastaa? Ja nyt en muuta tee kuin ylistän sitä maasta taivaisiin kaikille ja joka paikassa, joka vain sattuu kuuntelemaan. Tästä pastasta ei vaan saa tarpeekseen.

Avokadopastan innoittamana tartuin myös pitkästä aikaa toiseen pasta-aiheiseen keittokirjaani, josta löytyy todella monipuolisia variaatioita tästä italiaisesta perusruoasta. Kaikista parasta näissä ohjeissa on, että mitään monimutkaisia ainesosia niihin ei tarvita. Jos kaapista löytyy oliiviöljyä, valkosipulia, tuoretta chiliä ja sitruunanmehua niin saa maistuvan annoksen aikaiseksi. Päätin myös, että tässä talossa tulee tästä lähtien aina olemaan parmesaanijuustopala kaapissa.

Haaveilen myös tuoreyrttitarhasta (tai no jos ainakin kolmea yrttiä olisi niin olisin onnellinen). Toinen kissa tykkää vissiin myös yhtä paljon yrteistä kuin minä ja sitä mukaa kun lehtipersiljaan kasvoi uusia nuppuja, eräs nimeltämainitsematon kävi napsaisemassa ne parempiin suihin. Tähän ongelmaan löysin ehkä ratkaisun Ikeasta. Tuo minikasvihuone kotiutuu meille vielä ennen kesää. Hintakin on sillä oikein kohdillaan. Mainittakoon nyt vielä, että jos vierekkäin on lehtipersiljaruukku ja herkullista kissanruohoa niin kumpi vie voiton?  Arvannette varmaan, että kissanruoho senkun rehoittaa ylipitkänä.

Comfy Sunday

Sunnuntaisin herätään aina ilman herätyskelloa. Nukutaan niin pitkään kuin unta riittää. Tänään minun unta riitti jälleen kerran vähemmän kuin kissoilla. Makoilemaan ne jäivät vielä, kun minä nousin ylös aamukahvia valmistamaan. Eilen vaihdetut puhtaat valkoiset pellavalakanat tuntuvat houkuttelevan. Kyllä kissakin ymmärtää hyvän päälle.

Tänään oli hyvä päivä. Päivän fiilis oli juuri sitä, mitä olen pitkän aikaan kaivannut. Ensilumi satoi eilen ja tänään pikkuisen aurinko näyttäytyi pilvien seasta ja loi kunnon kevättalven tunnelmaa. Leipomisopetteluni on päässyt kunnolla vauhtiin. Nyt onnistuu jo kunnon pizzapohjan valmistus ja tänään tein ensimmäistä kertaa elämässäni foccacciaa. Miksihän olin kuvitellut, että se olisi muka haasteellista valmistaa? No ei ollut, ja tuli ihan sellaista kuin foccaccian kuuluukin olla. Pitää vain hillitä itsensä, etten syö kerralla koko pellillistä.

 Kuvia ottaessa en koskaan muista näitä gif-kuvien mahdollisuutta ja vasta koneelta selatessa hoksaan, että näistähän saisi liikkuvan versionkin. Siksi tahtoo olla aina nuo giffit kuin soutuveneessä oltaisiin.

Kissojen joulu

Kissojen joulu oli tänä vuonna hyvin erilainen niiden aikaisempiin verrattuna. Joulu meni niillä lepäillessä, nukkuessa ja vielä kerran lepäillessä. Tytöt varmaan nukkuivat yli 17 tuntia vuorokaudessa. Itsekkin tuli nukuttua aamuisin tavallista pitempään. Makeimmat unet saa, kun kietoo kätensä kissan ympärille ja tuntee sen lämmön ja pehmeyden ja kuulee vaimean kehräämisen, kun sitä korvan takaa rapsuttelee. Eihän siitä malttaisi vallan ollenkaan nousta ylös!

Paketteja en tehnyt tänä vuonna siksi, ettei liiaksi riehaannuta toisen toipilasaikana. Naapurista tulleen paketin nauhoilla ne sai kuitenkin leikkiä ja olivat mielissään jo siitäkin. Toki tytöt toimivat taas kalkkunan koemaistajina, kuten ennenkin. Ensimmäiset parhaat palat (suolattomasta) kalkkunasta kuuluvat aina noille pienille simasuille.

Pieni toipilas on jo hyvin toipunut. Eikös se ole terveen merkki, kun leikkiminenkin alkaa maistua? Sellaiset juoksurallit ollut parina iltana, että matot saa taas kyytiä. Pitäähän ne kahden viikon patoutuneet energiat sentään purkaa ulos.

Ordning

Järjestys ennen kaikkea pitää olla. Ahdistaisi ihan hirveästi, jos kaapit ovat sikin sokin eikä mitään löydä niistä. Yleensäkin minulla on kaikki tavarat jämptisti omilla paikoillaan, mutta aina välillä pitää myös karsia tavaraa. Kävinkin makkarissa olevien seinäkaappien kimppuun ja keräsin sieltä ensimmäiseksi pois pari kassillista kirppikselle menevää tavaraa. Loput laitoin siisteihin pinoihin omille paikoilleen.

Haluaisin vähentää vaatemäärääni vielä entisestään. Tosin minulla ei varmaan koskaan ole ollut näin vähän vaatteita kuin nyt. Ennen kaapit oikein pursusivat jos jonkinnäköistä vaatetta. Mutta eihän ihminen loppujen lopuksi ihan ylettömästi niitä tarvitse?! Less is more, vähemmälläkin pärjää. Pyrin myös siihen, ettei vaatetta liikenisi kirppismyyntiin vaan käyttäisin sen itse ihan loppuun. Monissa kirppisvaatteissani on nimittäin vielä hintalaputkin paikoillaan.

Vaatekaapeissa suosin Ikean Skubb-sarjan erikokoisia laatikoita. Ne ovat mainioita säilytyslaatikoita ja kaapit näyttää vielä siistimmiltä ovia avattaessa. Liinavaatekaapissa ne estävät myös kissaa hyppäämästä ja karvoittamasta kaapissa olevia viikattuja petivaatteita. Kissa kun hyvin mielellään makoilisi pehmeissä kasoissa.
Skubb-laatikot kätkevät sisäänsä myös hieman tarpeetontakin tavaraa, kuten nättejä paperikasseja, joita en millään raaski heittää pois.

Vaalean Neverfull laukun puhdistin kesän pölyistä, täytin ilmatyynyillä ja pakkasin dust bagiinsa odottamaan seuraavaa kesää. Miellän tuon kuitenkin täysin kesälaukuksi enkä lumihangessa sitä halua kanniskella.

Siivouspäivänä kissaneiti käytti kyllä viekkaasti tilaisuutensa hyväksi ja pääsi livahtamaan pyjamalaatikkoon.
Tosin taisi olla ensimmäinen kerta kissaneidin elämässä, kun ihan omatahtoisesti itse tuli pois vaatekaapista. Asiaan ehkä tosin vaikutti se, että se oli saanutkin jo tarpeekseen makoilusta yövaatteiden seassa. Johan se siellä aikaa vietti reilut pari tuntia!

Roseau

Ihan kuin uuden laukun olisi saanut, kun vaatekaappien siivouksen yhteydessä löysin parin vuoden takaisen melkein käyttämättömän Longchampin Roseau -laukun. Olen nyt viikon päivät tätä kanniskellut käsivarrellani ja kyllä nuo crossbody-laukut ovat enemmän mieleeni. Laukusta tulee painava, kun sinne sulloo kaikki tarpeelliset (ja tarpeettomatkin) tavarat mukaan. Harmi, ettei tässä mallissa ole olkahihnamahdollisuutta, koska se tekisi tämän huomattavasti käytännöllisemmäksi.

Olen tämän vuoden aikana pistänyt kiertoon kaikki kaapissa olevat turhat laukut. Tästä luopumistakin harkitsin, mutten ehkä sittenkään. Yksi käsilaukku-mallinen saa olla sentään kaapissa olla.

Lopuksi tahaton kuva, jossa kissa lokoilee hieman hassussa paikassa. En ole edes kuvia ottaessa huomannut, että toinen kissaneiti oli katsellut kuvausprosessia lungisti lölläten lieden päällä . Toinen pyöri kuin väkkärä sitten senkin edestä ollen melkein koko ajan kameran ja laukun välissä.

Kuvasta huomaa myös sen, että kissataloudessa on turha yrittää mattoja pitää suorassa. Aina juoksurallin iskiessä päälle, matot saavat aikamoista kyytiä ja ovat vinksin vonksin.

Home suite home

Niin pehmeät ja mieluisat ovat uudet pussilakanat kissoillekin, ettei ne taaskaan malttaisi aamuisin vuoteesta nousta ylös vaan jäävät jälkeeni loikoilemaan piiitkäksi aikaa. Eli sama uneliaisuus ja loikoilu jatkuu, kuten niissä pellavapussilakanoissakin.
Pikkuisen niillä on aina valtataistelua tuosta isosta tyynystä, mutta kuten kuvista näkee, sopu sijaa antaa. Ja pikkuisen alkoi jo viimeisen kuvan kohdalla niitä suututtamaan, ilmeet on ainakin vähän "Mitäs siinä hosut sen kameran kanssa".

Maailman eläinten päivä

Tänään alkaa Eläinten viikko ja ensimmäisenä vietetään Maailman eläinten päivää. Tästä päivästä on tullut erityisen tärkeä minun taloudessani siitä asti, kun kissat astuivat elämääni vuonna 2011.

Kissani ovat tulleet siis  Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen kautta. Ne olivat 13 viikkoisia pienokaisia, kun ne kotiin toin. Alusta alkaen meidän yhteiselo on sujunut kitkattomasti ja kissat sopeutuivat uuteen forever-kotiinsa samantein.
Kissasisarukset syntyivät samalla paikkakunnalla Hesyn sijaisperheessä, jossa ensimmäiset viikkonsa emonsa ja sijaismaminsa hoivissa kasvoivat. Muistan, kun ensimmäisen kerran ne näin parin päivän ikäisinä ja voi miten pieniä suloisia rääpäleitä ne olivatkaan! Niillä ei ollut vielä silmätkään auenneet ja emonsa perään huusivat kuin leijonat. Veivät täysin sydämeni ja päivä päivältä rakastan niitä enemmän ja enemmän. Ne ovat ainoat, joista en ikinä luopuisi!

Voin täydestä sydämestä todeta, että kissojen tultua elämääni, elämänlaatu on muuttunut täysin. On hellyttävää ottaa vastuu kahdesta pienestä ja hoitaa niitä mahdollisimman hyvin. Kissaeläimet ovat muutenkin erityisen rakkaita minulle ja toivoisinkin, että kaikilla maailman kissoilla olisi yhtä hyvät oltavat kuin näillä kahdella. Karuista kissakohtaloista kuulee niin paljon ja silloin ei kyynelvirtaa pidättele mikään. Olen kuitenkin erittäin onnellinen siitä, että pystyn tarjoamaan hyvän ja tasapainoisen kodin kahdelle kissalle.

Tänään pitää käydä hakemassa Mustista & Mirristä raksuvarastoon täydennystä. Kissat syövät Applaws-märkäruoan lisäksi Applaws-raksuja, jotka ovat lihapitoisimpia raksuja, mitä olen markkinoilta löytänyt sekä toinen syö lisäksi Hillsin suurempikokoisia Oral care-raksuja, ettei hampaisiin tulisi hammaskiveä. Eläinlääkärin mukaan joillekin kissoille on synnynnäistä liiallinen hammaskiven muodostuminen. Kissojen hampaat pesen tosin joka ilta kananmakuisella hammastahnalla. Niille tästä hampaidenpesusta on tullut kiva rutiini ja ne innokkaasti juoksevat valmiiksi kylppäriin odottamaan pesuhetkeä.

Kuva Sey:n sivulta

Muistakaa siis huolehtia vastuullisesti hankkimastanne lemmikistä. Kissatietoutta voi etsiä netistä mainiosti esimerkiksi eri eläinsuojeluyhdistyksien sivuilta. Ennen kissan hankkimista kannattaa tutustua kissojen tapoihin ja luonteeseen ja muistaa, että kissa ei ole hetken hupi vaan  paras ystävä toivottavasti  jopa 20 vuoden ajan. Kissanpennut on suloisia ja monet (sanoisinko, että idiootit tyypit!)  valitettavasti hylkäävät kissansa niiden kasvaessa. Olen huomannut omista kissoista, että mitä vanhemmiksi tulevat niin niiden persoonallisuus vaan korostuu eikä aika käy pitkäksi koskaan niiden seurassa.

Kaikki kissat ovat kauniita ja tärkeitä ja ansaitsevat arvostusta ja huolenpitoa!

Vastuullista ja huolehtivaista Eläinten päivää kaikille!

Happy Caturday evening!

Tässä vielä iltahupina selailen vanhoja valokuvakansioita ja törmäsin näihin hauskoihin kuviin. En jaksa muistaa, olenko joskus jo julkaissut nämä täällä, mutta itseäni nämä nauratti sen verran, että tässä muillekin hupia. Kissojen kanssa elämä ei ole koskaan tylsää ja ikinä ei voi tietää, minne nämä karvaiset ystävät mahtavat mennäkään.

p.s. ensimmäinen koskaan tekemäni gif-kuva. Häiritsee, kun en ole tajunnut ottaa kuvia samalta etäisyydeltä ja nyt hyppii silmissä tausta. Mutta hei, kaikki huomaa, missä kissa on? :D

white, red and blue

Innostuin taas piiiitkästä aikaa viime lauantaina tekemään mansikkakakun (vai mansikkatorttukohan tämä on). Itse en siis osaa pätkääkään leipoa, tai ehkä osaisin, mutten jaksa, viitsi jne. Eli valmiilla torttupohjalla mentiin. Mansikoita, pensasmustikoita (ehdottomia suosikkejani näin kesäaikaan!), rahka-kermavaahtotäyte runsaalla määrällä vanilliinisokeria. Ystävää nauratti, kun kostutin kakkupohjan sitruunasoodalla.

Myös eräs kutsumaton vieras yritti kakkukesteille. Ei onnistu, kissaseni. Vaikka kuinka hyvältä se kermavaahto maistuisi sinunkin suussasi niin turhan epäterveellistä pikkukissalle.

Näitä kuvia katsoessani en olisi voinut parempaa päivää valita julkaisulle. Tänään Amerikka juhlii synttäreitään ja itsenäistymispäiväänsä. Raikkaita punaisia ja sinisiä marjoja täyteliäällä kermavaahdolla oleva kakku voisi vaikka tänään olla juhlapöydässä herkkueväänä. Amerikka on aina ollut lähellä sydäntäni. Happy 4th of July! <3

Muutenkin amerikkahenkistä ollut tämä minun herkuttelu tällä viikolla. Rakastan tuota pillikuvaa! Popcorneja ei voi kuvitellakaan ilman keltaista voita ja cheddarjuustoa. Niitä syödessä voin pitää oikein jäädä keltaisena sormiin. Olenkohan vähän höpsö?