Ruoanlaitossa viskelen mausteita ja aineksia yleensä hyvin vapaalla kädellä, maistelen ja maustan lisää. Hieman yllätyksenä tuli, että leipomisessa kaikkea pitääkin laittaa hyvin tarkasti ohjeiden mukainen määrä. Ehkäpä tässä on se syy, miksi ennen olen epäonnistunut näissä yrityksissäni. Nyt kun olen kieli keskellä suuta mitannut ainekset tarkasti niin on alkanut hyviä tuloksia tulla.
Foccaccian valmistin seuraavasti:
Aluksi lietin 50 grammaa hiivaa kädenlämpöiseen veteen, johon lisäsin sen jälkeen suolan. Jauhomäärän otin valmiiksi eri kuppiin ja vähitellen sekoitin ne veteen samalla koko ajan toisella kädellä sekoittaen. Sen jälkeen lisäsin desin oliiviöljyä. Taikinasta tuli löysä ja irtosi kulhosta tosi hyvin. Valmiin taikinan levitin uunipellille leivinpaperin päälle ja kaadoin puoli desiä oliiviöljyä pinnalle, jonka tasoitin pullasudilla. Jaoin torttupyörällä (vai mikä se härveli onkaan nimeltään?) taikinan ruudukoksi ja annoin kohota noin 20 minuuttia.
Kohonneeseen taikinaan laitoin jokaiseen ruutuun oliivin. Minulla oli tosin oliivinpuute ja enemmänkin oliiveja olisin kaivannut pinnalle (seuraavalla kerralla sitten!). Ainoa asia, minkä tarkassa mitassa hieman lipsuin, oli merisuolarouheen pinnalle ripottelu. Ohje määräsi yhden teelusikallisen, minä laitoin suolarohmuna sitä varmaan triplamäärän. Vaihtoehtoisesti pinnalle voi laittaa myös aurinkokuivattuja tomaattipaloja, joita aion myös jatkossa testata.
Annoin koko komeuden paistua 200 asteessa reilun 25 minuuttia ja voilá, minulla olikin kuohkea foccaccia tarjolla ja kodissa leijui herkullinen vastapaistetun leivän tuoksu.
Muuten, parhaimmaksi reseptikirjaksi on muodostunut ruoka-alan ammattilaisille tarkoitettu Ruoanvalmistuksen taito. Sen kirjan ohjeilla ei voi epäonnistua. Suosittelenkin hyvää keittokirjaa etsiville tätä kirjaa. Sisältää myös kaikkea muuta nippelitietoa liittyen ruoanvalmistukseen.
No comments:
Post a Comment